VAADIMME MUUTOSTA SUSIPOLITIIKKAAN: KANSALAISALOITE

Valistunut arvaukseni on, että (suden) suojelun kannatus keskittyy sitä enemmän kaupunkiin mitä isompi kaupunki on kyseessä. (Paitsi ne harvat maalaissuojelijat, jotka -kuinka ollakaan- ovat aina puheidensa mukaan juuri pahimmilta susiongelma-alueilta....).

Tähän on tultu urbanisoitumiskehityksessä, jossa kaupungistumisen seurauksena ihminen on valitettavasti menettänyt paitsi oman yksityisen reviirinsä (se on vain se kerrostaloluukku!), niin myös koko käsityksensä siitä, että yksityistä reviiriä voisi ylipäätään olla asunnon ulkopuolella.

Maalla taas kunnioitetaan ihmisen omaa reviiriä kodin seinien sisäpuolella ja myöskin pihapiireissä. On oma koti ja oma piha sen ympärillä, kun kaupunkilaisella omaa pihaa ei ole eikä edes ymmärrystä siitä, että toisin on maaseudulla. Tätä asiaa todistaa esim. se, että kaupunkilaiset - nimitellessään maalaisia junteiksi - ovat itse sitä mitä pahimmassa määrin. Maalla on aina ymmärretty olla kuseksimatta naapurien pihoille ja yhteisille alueille, mutta kaupungissa sivistys on vielä kehittymässä tässä suhteessa - toivottavasti. Kun kuseksitaan surutta naapurin kiusaksi, niin sen jatkumo on, että ollaan samassa typeryyden hengessä niin viisaita, että sudenkin oikeutta riehua ihmisten pihoissa ollaan suojelemassa samalla periaatteella kuin itsekin kuseksitaan toisten ihmisten reviirille. Se on mukavampi kusta naapurin pihaan ja suojella sutta naapurin pihaan, tämä on asenne ja ymmärrys asiaan. Ja tietenkin on järkevä luottamus siihen, että kukaan ei tule omaan luukkuun kuseksimaan eikä sudetkaan sinne riehumaan.

Kykenettekö suojelijat mitenkään ajattelemaan, että koko asetelma on vino, vai onko se niin, että se mikä ei minua itseäni haittaa, niin älköön se haitatko muitakaan? Silti voin lohduttaa, että olemme täällä maalla niin sivistyneitä, että emme tule reviireillenne kuseksimaan, sen te osaatte kyllä itsekin ja milloin oppinette paremmille tavoille. Onneksi nyt suurin osa kaupunkilaisista osaa vielä elää ihmisiksi, mutta äänekkäin suojelijajoukko unohtaa sen perusasian, että päätökset ja toimivalta on oltava läheisyysperiaatteella siellä, ketä häirikkösudet koskee eikä kaiken maailman mestareilla, jotka eivät näytä koko perusasetelmaa ymmärtävän edes malliksi.