Irtisanoutuminen Hurtigin kaltoinkohtelusta

"Julkisuudessa on myöskin tämä saanut vääristyneet piirteet siten että on katsottu uhrin elämä on ikuisesti pilalla - tämä ei pidä paikkansa. Uskon lisäksi että oikeanlainen hoito nimenomaan myös uskovien yhteisössä auttaa uhria toipumaan ja uskon näköala luo joka tapauksessa toivon siitä että kerran myös nämä kokemukset itse Jumala on pyyhkivä pois. Jotenkin on vahvsti näkyvillä että uskon näköala on tässä unohtumassa - me olemme täällä vain matkalla - taivaassa olemme perillä. Siellä ei onneksi muisteta mitä matkalla on tapahtunut (ei uhri eikä pedofiliaan syntiin langennut)"

Minun tuntemat uhrit ovat kieltäneet uskonsa ilmeisesti painostuksen vuoksi tai he ovat kokeneet voimakasta negatiivista asennetta jolla heihin suhtaudutaan uskovaisten taholta. Heillä on ainakin halu uskoa koska osa on hakeutunut muihin uskonnollisiin yhteisöihin.

Tässä menee koko ajan jokin pieleen ja pahasti. TÄSTÄ TULEE ONGELMIA MIKSI TÄHÄN EI PUUTUTA?

Onko tämä että me ollaan parempia kuin muut asenne se vai jokin muu?
Eli ollaan pyhempiä kun ei käytetä korviksia tai meidän nuoriso käyttäytyy paremmin kuin epäuskoisten tai epäuskoisissa on enemmän PF tapauksia kuin meikäläisissä ym. Haluammeko olla parempia kuin muut? Kun uhrit on osallisia jollakin tasolla vaikkapa uhrina kauheisiin tekoihin niin heitä vainotaan, hehän ovat huonompia kuin me hyvät?