Irtisanoutuminen Hurtigin kaltoinkohtelusta

#72: Aidosti kiinnostunut - Tietääkö joku? 

Tämä adressikin jo kertoo, mihin kyseinen tutkija on onnistunut kääntämään huomion antaessaan lukuisia haastatteluja kaikissa mahdollisissa viestintävälineissä OMASTA (ei uhrien) kaltoinkohtelustaan. Kertoo jotakin oleellista siitä, mikä ja kuka näyttää loppujen lopuksi olevan jutun keskiössä (Vrt. asialle omistautunut, taustalla toimiva itseään korostamaton tutkijatyyppi).

Tästä erityispiirteestä huolimatta Johanna Hurtigin työtä tutkijana ja tämän pf-vyyhdin avaajana ei ole syytä vähätellä. Olen kuitenkin varma, että hänen ottamansa rooli julkisuuden henkilönä, poseeraaminen naistenlehdissä ja halu pysyä julkisuudessa tullaan historian valossa arvioimaan uudelleen. Eikö kukaan ihmettele, miksi yksikään lastensuojelun ja terveydenhuollon ammattilainen ei ole julkisesti tukenut tutkijan julkisuuskampanjaa (vaikka olisi tukenutkin asioiden selvittämistä ja uhrien auttamista). Sen sijaan on kuulunut ääniä, joissa on kyseenalaistettu mitä hyötyä tästä mediajulkisuudesta lopulta on niille, joita asia koskettaa eli uhreille. Häpeän kanssa kamppailevan uhrin kynnys hakeutua apuun saattaa jopa nousta kun asioita skandalisoidaan ja nostetaan valtataistelun välineeksi. Eniten tässä debatissa häiritsee se, että pedofilian uhreista näyttää lopulta tulevan välineitä omien uudistuspyrkimysten läpiviemiseen uskonnollisessa liikkeessä. Historia tulee antamaan tästä oman arvionsa: Kuka siis hyväksikäytti ja ketä?