VAADIMME MUUTOSTA SUSIPOLITIIKKAAN: KANSALAISALOITE

Suden suojelun kannattajaprofiilissa olisi esim. sosiologeille ja käyttäytymistieteilijöille tutkimista ihan väitöskirjaan asti. Heidän asiassaan on nimittäin luonnon- ja järjenvastaisia piirteitä.

Voitaneen allekirjoittaa se, että jokaisen yksilön ja elollisen lajin tärkein tarve on hengissäpysymisen tarve. Tämä tarkoittaisi siis sitä, että ihmislajinkin tulisi asettaa oman lajitoverin (tässä tapauksessa susiongelman kanssa painivan maalaisserkun) turvallisuusetu muiden lajien (suden) edelle. Näin ei kuitenkaan susien suojelua puoltavien useimpien kommenttien mukaan näytä olevan, ja tämä on perverssi tilanne.

(Onkohan se kerrostalonaapuri - lajitoveri luojan armosta - niin ahdistava ja stressaava kanssaelävä, että kaupunkilaisserkku priorisoi suden oman hankalan lajitoverinsa edelle? Ruokkiiko kaupunkiympäristö tällaista häiriökäyttäytymistä muun ahdistuksen ja luonnottomuuden ohella? Pienempi paha on susi kuin lajitoveri? Maailmantuska ahdistaa ihmisyksilöä - mistä löytyy näennäinen kompensaatio?).

Kysymys ei siis olekaan mistään suojelusta vaan ihmisen oma pahoinvointi heijastuu vale- ja näennäiskäyttäytymisenä, joka peittää alleen todelliset ongelmat.

Maalaisserkuilla on kestävä ja luonnonjärjestyksen mukainen suhtautuminen pihapiirien häirikkösusiin: joko väistät ihmisen reviiriä, käyttäydyt suden vuosituhantisella, luonnollisella ja ihmispelkoisella tavalla pohjoisena metsäsutena tai tulet tapetuksi.

Suojeluserkkujen suhtautuminen kannattaisi ottaa tarkemman tutkimuksen alle, itse ymmärrän, että kysymys ei ole edes suojelusta vaan pallo on yksinkertaisesti hukassa oman reviirin epäjärjestyksen takia.