IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Metsähakkeesta saatavaa energiaa on ylistetty monilla foorumeilla. EU on asettanut velvoitteen, jonka mukaan uusiutuvan energian osuus kulutuksesta pitää saada nostettua 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Nykyisin uusiutuvien osuus on 28,5 prosenttiyksikköä.

Suunnitelman mukaisesti vuonna 2020 pitäisi lämpöä ja sähköä saada tuotetuksi metsähakkeen avulla noin 25 terawattituntia (TWh). Jos halutaan saavuttaa em. lukema, tarvitaan siihen 17,5 miljoonaa kuutiometriä metsähaketta.

Viime vuonna 2011 metsähakkeen käyttö energian tuotantoon oli määrällisesti Suomessa ainoastaan noin 7,5 miljoonaa kuutiometrä. Tarvittaisiin valtava määrä lisää ennenkuin päästäisiin edes lähelle tuota 17,5 miljoonan kuutiometrin tavoitetta.

Kaikkein helpoin ja samalla myös kustannustehokkain tapa saada metsähaketta metsistä, on päätehakkuista saatavat oksat ja latvustot ja samalla otetaan myös ns. pienpuu hakeraaka-aineeksi. Joissain tapauksissa kuusivaltaisilla alueilla myös kannot. Näin ei kuitenkaan käy, ellei tukin hinta nouse nykyisestä. Metsänomistajat eivät ole innostuneet myymään metsäänsä nykyhinnoilla.

Usein puhutaan vain pienpuun korjuusta tai harvennusmetsistä, mutta niistä kerättävän raaka-aineen hinta muodostuu huomattavasti kalliimmaksi kuin päätehakkuista saatava. Pieniläpimittaisen pienpuun korjuu taas ei ole kannattavaa ilman valtavaa tukea. Toisaalta kuitupuuta Suomessa kyllä riittäisi kattamaan määrän, mutta se taas ei ole järkevää ja valtiovalta on ollut metsäteollisuuden kanssa nimenomaan huolissaan siitä että jalostukseen sopivaa puuta ei saa alkaa hakettamaan polttokäyttöön.

Puuraaka-aineen riittävyyden ja saatavuuden kanssa on jo nyt ongelmia. Siihen, että puulla korvattaisiin turve, ei ole mitään realistisia mahdollisuuksia. Näin kuitenkin monet haluaisivat tehdä, mutta reaalimaailma tulee kyllä nopeasti vastaan. Sillä määrällä, mitä metsähaketta saadaan metsistä suurten tukiaisten myötä, voidaan korvata hieman ulkomaista kivihiiltä. Turpeen korvaajaksi siitä ei kylläkään ole.