Kielivalinnan puolesta

Lars Dahl,

Tämä viime vuosina ilmaantunut ajatus, että ruotsin yltiöpäinen työntäminen kaikille olisi jotenkin "tasa-arvon" lisäämistä, on sinänsä retorisesti nerokas veto, josta on pakko nostaa RKP:n sakille hattua, mutta ei se kyllä minkäännäköistä tarkempaa loogista tarkastelua kestä.

Jos jotain väestönosaa sorretaan millä tahansa perusteella mielivaltaisesti, on puututtava tähän sortavaan elementtiin suoraan, eikä lähteä perustelemaan sen pohjalta sitä, että tälle väestönosalle on velvoitettava "tasa-arvon" turvaamiseksi vielä lisää jotain pakkotoimia, jotta he voivat selvitä alun perinkin mielivaltaisista vaatimuksista.

Suomenruotsalaisten tasa-arvoinen kohtelu valtiovallan taholta onnistuu ihan oikeasti muutenkin, kuin lähtemällä olettamasta, että joka iikan on pystyttävä palvelemaan ruotsinkielistä omalla kielellään. Edes uusi kielilaki ei todellakaan tätä vaadi, vaikka moisessa harhaluulossa jostain syystä monet ihmiset tahtovat elää.

Olisitko valmis menemään sanomaan vaikkapa tiibetiläisille, että heidän tasa-arvoisen kiinalaisuutensa vuoksi heidän lapsistaan on opetettava intensiivisesti kiinalaisia, jotta he selviytyvät tasa-arvoisina jatkossa, kun kiinalaisuus kaikilla tavoilla on vaadittua Tiibetissä, jotta kiinalaiset kokisivat olevansa tasa-arvoisia?

Tuollaisen nurinkurisen ajattelun hyväksyminen kuuluu ihan oikeasti Neuvostoliittoon eikä moderniin demokratiaan, ja on oikeastaan perustavanlaatuisin syy siihen, miksi RKP:n kielipolitiikan vastustajaksi olen ajan myötä päätynyt. Mikään järkipuhe vaan ei näissä asioissa tunnu koskaan toimivan, koska vastapuoli voi aina alkaa nimitellä juntiksi, jos muu sanominen loppuu.


Jutta T.,

Se, mikä on oma "etu", voi myös ihan oikeasti johtua puhtaasta politiikasta. Jos minulla on koskaan lapsia, haluan mieluummin nähdä, että he puhuvat niitä kieliä, joista heille on hyötyä, ja että heitä ei syrjitä mielivaltaisesti esimerkiksi työhönotossa, jos työnantajalla ei ole todellista perustetta vaatia vaikkapa ruotsin taitoa KAIKILTA työntekijöiltä (siis kielilaki ei todellakaan velvoita tätä). Pikemminkin siis pitäisi kiinnittää huomiota siihen, kohdellaanko suomenkielisiä oikeudenmukaisesti, kuin mukautua vain kiltisti tilanteeseen.

Minäkin olen ylpeä kielitaidostani, mutta se vaan olisi monipuolisempi ja hyödyllisempi minulle, jos kaikkia suomalaisia ei sidottaisi ruotsiin ihan vain siksi, että saadaan pönkitettyä ajatusta, että valtion kaksikielisyys oikeasti aina tarkoittaa sitä, että kaikki kansalaiset ovat myös kaksikielisiä (jollain tietyllä tavalla). Tätä kansalliskieliajatusta olen alkanut aivan erityisesti karsastaa sen jälkeen, kun yhä useammat ja useammat ruotsinkieliset ovat ihan pokkana väittäneet minun olevan harhainen ja suvaitsematon, jos rohkenen sanoa ääneen, ettei suvussani ole ketään ruotsinkielistä, en ole koskaan puhunut ruotsia "tositilanteessa", ja että en edes tunne ketään ei-ruotsinkielistä, joka aktiivisesti käyttäisi ruotsia jonkinlaisena identiteettikielenä elämässään suomalaisena...

Minulla ei edes ole mitään suomenruotsalaisia vastaan, mutta tämmöisiä virallisia totuuksia vastustan kyllä kaikissa muodoissaan, kielipolitiikkaa tai ei.