Kristitty ei tuomitse rakkautta: homokielteisyys ei kuulu kirkkoon

Muuten nuo teesit voisivat olla allekirjoitettavissakin, mutta
"1. Kirkosta eroamisen vahva aalto kertoo monen pitkäaikaisesta, perustellusta loukkaantumisesta kirkon liialliseen jähmeyteen."

Onko tuota johtopäätöstä tukevaa aineistoa selvitettynä? Äänekkäin ryhmä jotka eroavat ovat he, jotka tuon asian nostivat pinnalle. Se tuli selväksi jo Oras Tynkkysen aloitteella. Eroajilla on kuitenkin yhtä monta näkemystä kuin on eroajaa. Osa on närkästynyt, kun kirkko reagoi paniikinomaisesti, kuin vastalistautunut pörssiyritys yhden osavuosituloksen pörssikurssi reaktioon. Toisia häiritsee kirkon tiedotuslinja, jossa hyökätään seurakuntalaisia vastaan, tuomiten ihmiset, jotka eivät ymmärrä maailman seksualisoitumista. Osa on vain heitä, joista Jeesus puhuu vertauksessaan kamelista ja neulansilmästä. Yhteistä suurimmalle osalle lienee kuitenkin se, että uskoa ei ole ollut pitkään aikaan, asian selkeä esilläolo on vain antanut loppusysäyksen.

Kirkon ei kuulu olla kuin myyntimies, jonka sanat muuttuu asiakkaita miellyttävään suuntaan, kun tuote ei tyydytäkään. Kirkko tarjoaa vakaata oppia, kuten alansa osaava ammattilainen, joka myy ammattiylpeydellään. Kun on todellinen tarve, mennään hakemaan ammattilaiselta apua. Jos joku rihkamaa kaipaa ja kirkko myy sitä, voi se viedä uskottavuutta siltä, joka oikeasti tarvitsee kirkkoa.

Ei kirkko ole jähmeä. Kirkko on melkein kuin tämä adressin kannanotto. Kannanotto ei oikeastaan ota mihinkään kantaa, johon ei jo olisi kantaa. Kanta löytyy uskosta, Raamatusta ja rakkaudesta. Meidän elämässä ei ole pitkää aikaa seurakunnan historiaan verratessa. Kirkon muutoksissa on syytä odottaa ja kuunnella, mihin Pyhä Henki kirkkoa johtaa. Muu voi johtaa hajaannukseen.