Kristitty ei tuomitse rakkautta: homokielteisyys ei kuulu kirkkoon

Rusinat pullasta poimivat uskovaiset hyväksyvät raamatusta mukavat palat sellaisenaan, kun taas ikävät, nykyaikaiseen moraalikäsitykseen sopimattomia paloja tulkitaan, pohdiskellaan tai pyritään kokonaan unohtamaan.

Jos raamattua saa tulkita kuten haluaa tai lukea valikoivasti, kuten evankelisluterilainen kirkko kannustaa tekemään ainakin verkkosivuillaan, eivätkö silloin myös mm. homovastaiset, naisvastaiset sekä orjuus-myönteiset tulkinnat ole yhtä lailla oikeutettuja kuin suvaitsevammat tulkinnat? Oikeastaan ahdasmieliset tulkinnat ovat luonnollisempia, jos pitää itseään kristittynä ja raamattua pyhänä kirjana: siinä sanotaan selkeästi, että homous on jumalalle kauhistus. Vaatii paljon ylimääräistä tulkintaa, että raamatun ahdasmielisyys saadaan seliteltyä pois, joten todistustaakka on vapaamielisillä.

Totuus on, että kirkkoon kuuluvista vapaamielisistä kukaan ei ole lukenut raamatusta kuin ehkä rippikoulussa valitut palat, eivätkä he tiedä mihin uskovat. YLE:n homokeskustelu, vaikkakin oli surkeasti ja epäreilusti järjestetty, herätti monet nukkuvat jäsenet miettimään jäsenyytensä perusteluja.

Miten kukaan homot hyväksyvä tai homoja kunnioittava voi perustella itselleen kuulumisen järjestöön, jonka pyhä kirja mahdollistaa tulkinnan homouden kauhistuksesta?