Adressi Suomen susikannan elvyttämiseksi sekä säilyttämiseksi.

On murheellista, että ihmiset tuntevat sutta niin vähän ja sen vuoksi vihaavat sitä.Olen yli 50v.samoillut näitä itärajamme saloja ja vasta nyt ne ovat eläviä.
Kaikki suurpetomme esiintyvät siellä.
Surullista on sekin,kun metsästäjiä syytetään, erikoisesti susien vihaajiksi.
Totuus on, että Suomen suurpetoyhdistys/M.Hagelstam, apunaan mm. Suomen Metsästäjälitto lietsoo täysin perusteetonta susivihaa.

Metsästäjien Keskusjärjestö, joka edustaa kaikkia metsästäjiä ja lakisääteisenä asioiden hoitajana hoitaa tätäkin asiaa,toimii asiallisesti.
Jo vuosia on voitu poistaa susiakin sieltä, missä on ollut tarpeellista.
Pihoihin tulevia ja koiria tappavia heikkoja ja sairaita yksilöitä.
Ja ennen kaikkea niin, että luonnonsuojelu tahotkin ovat voineet sen hyväksyä.

Vedän koko Tohmajärven alueen kattavaa hirvenmetsästys yhteislupaa.
Ko. alueella käytetään koiria ko.metsästykseen n.500 koiratyöpäivää/v.Lisäksi muussa metsästyksessä satoja päiviä lisää.Eikä vahinkoja susien vuoksi ole sattunut vuosiin, vaikka alueella asustaa 10-15 sutta.Karhuja ainakin tuplaten ja muutama ahmakin.Ilveksiä on eniten.

P-Karjalan Kennelpiiri ilmoittaa metsästyskoiria käytetyn kokeissa v.2005 977 kertaa ja 2006 1061 kertaa,eikä susivahingoista mainita mitään.

Toki vahinkojakin sattuu, mutta yllättävän vähän verrattuna siihen, miten paljon koiria käytetään metsissä.Paljon,paljon enemmän niitä kuolee autojen alle ja hukkuu heikkoihin jäihin ym. Minäkin olen ainoastaan yhden koiran menettänyt susien vuoksi (2003), mutta silti katson,että susi ja kaikki muutkin suurpedot ovat suuri rikkautemme. Ei niitä kukaan metsästäjistä täällä vihaa.

Metsäsissi P-Karjalasta.