Liputuspäivä kuolleiden lasten muistolle

Surun kanssa lopun elämää
Vieras

/ #112

11.10.2010 22:27

Samaa kertoo eräs ystäväni, joka menetti äitinsä ollessaan vain 13-vuotias. Toki se oli rankka paikka lapselle. Mutta kun hän tuli itse äidiksi ja menetti lapsensa, hän kertoi sen olevan hänelle moninkertainen trauma, joka romutti koko maailman. Toki ihmiset koemme asioita eri tavoin. Mutta lapsen menetys tuntuu olevan kyllä lähes kaikille se elämän suurin pommi, joka uhkaa vakavasti viedä rahkeet jatkaa elämää täysipainoisesti. Itse en tunnu voimaantuvan vaikka vuosia kuluu... Toimin ja teen kun näin pitää olla ja elämän pitää jotenkin jatkua, mutta osa minusta on kuollut, ja olen kadottanut sen sisäisen halun ja tahdon elää täysin sydämin. Niin, ei voi elää täysin sydämin kun osa siitä on kuollut.