Adressi Suomen susikannan elvyttämiseksi sekä säilyttämiseksi.

Eva Date
Espoo

/ #93

21.03.2007 16:22

http://www.suurpedot.fi/page.asp?Section=45&Item=141
Tässäpä linkissä hieman luettavaa susien kanssa elämisestä menestyksekkäästi. Kyse naapurimaastamme Ruotsista. Suomi takapajula on kyllä taas niin jäljessä kehityksestä. Voin vaan sanoa, että ihmisen sivistyksen mittari on siinä kuinka hän kohtelee eläimiä. Sama koskee tietty kokonaisia kansakuntia.

Täällä on hupaisaa lukea kuinka sudet pitäisi tapattaa sukupuuttoon että maaseudun koirat saisivat elää ja metsissä vapaana ryminöidä ilman huolen häivää. Vaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä voidaan jo se todistaa DNA näytteistä että jos ei olisi ollut sutta ei olisi nykyään myöskään näitä koiria.
Entäs sitten susien Suomessa rekisteröidyt ihmisuhrit? Lieneekö edellinen tapahtunut 1800-luvulla vaikka susia on senkin jälkeen ollut Suomessa moninkertaisesti nykyiseen määrään verrattuna.
Susien tappamat porot sitten? Määrällisesti minimaalinen verrattuna auton alle jääneisiin poroihin vuositasolla eikä kai niistäkään petojen uhreiksi joutuneista voida millään päätellä että kyseessä olisi aina ollut susi eikä jokin muu suurpeto. Lisäksi näistä pedon raatelutapauksista saa isomman korvauksen kuin jos sama eläin olisi myyty lihoiksi.
Kuinka meillä ihmisillä voisi olla yksinoikeus tähän maapalloon? Ainakin Amerikan intiaanit aikoinaan kykenivät elää symbioosissa luonnon kanssa ja ottivat vain sen minkä tarvitsivat näin säilyttäen luonnollisen tasapainon. Heillä ei ollut edes mahdollista suojautua sähköisten petoaitojen taakse kuten meillä on. Sitten Amerikkaan saapui valkoinen ihminen ja tuhosi, riisti ja tuhlasi. Esim. miljoonapäiset biisonilaumat hävisivät lähes kokonaan.
Toki kunkin kannattaa olla varuillaan suurpetoalueilla ja lapsetkin tulee opettaa kunnioittamaan luontoa ja käyttäytymään siellä varoen. Mitä vikaa siinä on? Pitäähän niiden oppia varomaan taajama-alueillakin vaikka mitä vaaroja. Ei niitä vaaroja täältäkään pois voi aseilla eliminoida vaan on elettävä niin että itse katsoo eteensä ja ei uhmaa kohtaloa.