Loikalan kartano pitää sulkea!!!

Itse olen kiertänyt muutaman laitoksen ja kokenut sen hyväksi. Vanhempani eivät onnistuneet ja muuta mukavaa johtivat siihen että olin raunio ja menossa kohti ojaa kaikenmaailman roskan muodossa. Luulin että minulla on vain oikeuksia mutta ei velvollisuuksia. Jouduin nuorisokotiin kasvatettavaksi. Alkuun tunne oli juuri tuo mikä monessa pätkässä on luettavissa, liikaa töitä (siis normaalit kodin jutut eli siivoamiset ym.), herätä piti aamulla vaikka ei olisi kiinnostanut (kuten jokainen pienikin lapsi tekee mennessää päiväkotiin), kauheasti läksyjä, siis ihan liikaa ja vielä inhottava opettaja kun se ei antanut mölytä tunnilla ja olla kuin idiootti (monet nuorisokodin nuoret tekivät viikossa vähemmän koulua kuin ala-asteella olevat lapset yhden päivän aikana ja se ei johtunut koulusta vaan nuoren kyvyistä ja asenteesta), siis ihan liikaa kaikkea kun olisin halunnut vain maata ja hengailla. Joku kehui olleensa ensimmäinen joka karkasi loikalasta, onnea vaan, elämä sujuu juuri siten että kun tie nousee edessä pystyyn niin hatkataan. Saasta nousi ajatuksiin mutta se ei johtunut laitoksesta vaan siitä että minun ei annettu juosta tunteitani karkuun, vaan niiden kanssa piti opetella elämään. Asia joka minulle olisi pitänyt opettaa jo pienenä mutta kun sitä ei kukaan tehnyt. Moska siis oli jo päässäni mutta se oli sinne mennyt jo ennen laitosta. Ja sitten ne rangaistukset. Jos luulee voivansa tehdä mitä vaan ja myös tekee mitä vaan, on sillä seuraukset. Näin se maailma toimii. Ja laitokset kouluttavat siihen, joskus tosin turhankin kovasti, mutta kovempaa se maailma tarjoaa viimeistään sen jälkeen kun täyttää 18. Minulle annettiin rajat ja tarjottiin välittäminen muullakin tavalla. Välillä se ei siltä tuntunut, tuli hatkattuakin, mutta ilman laitosta olisin asioideni kanssa nyt ojassa tai haudassa. Ja sitten vanhemmat. Omani ja lähes tulkoon jokaisen eteeni tulleen nuoren vanhemmat olivat omalla tavalla epäonnistuneet. Osasta saattoi sanoa kelvoton ihan suoraan. Mielestäni juuri ne vanhemmat täälläkin huutavat koviten joilla on pahimmin kädet veressä omien lapsien elämän pilaamiseen. Omaa vastuuta ei myönnetä mutta sossuja ja hirviöitä ohjaajia on hyvä syyttää. Säätäminen ja sekoileminen lapsien asioiden hoitamisen kanssa vaan jatkuu eikä nähdä omien lapsien tavoin muuta kuin oma kipeä napa. Monet vanhemmista olivat sairaita ja tämä kommentti perustuu kokemuksiin joita monet laitoskaverini ovat kertoneet omista kokemuksistaan sekä myös omista kokemuksiostani. Ja täällä taitavat huutaa myös ne ex ja nykyiset laitosnuoret jotka eivät ole vieläkään oivaltaneet oman käyttäytymisen merkitystä siinä miten elämä sujuu, tosin ei voi moittia jos alunperinkin pohjat ovat olleet kelvottomat. Elämä on kivaa kun voi tehjdä mitä haluaa eikä tarvitse noudattaa mitään sääntöjä joita valtio ihmisille asettaa. Ja totta on se että täällä on helppo jauhaa kaikenlaista kun tietää että vastapuoli ei lain mukaan voi puolustautua. Säälittävää touhua. Varmaan jotkut ovat myös kokeneet liian kovaa kohtelua, mutta menkää nyt hyvänen aika tekemään asiasta vaikka rikosilmoitus. Ja sitten vielä tämän adressin keksijälle, miten mielestäsi Suomessa kasvatettavat erilaisilla ongelmilla täytetyt lapset hoidetaan silloin kun käyttäytymisessä isoa osaa näyttelee totaalinen välinpitämättömyys mihinkään, toisen omaan, toisen terveyteen ja koskemattomuuteen, päihteet, väkivalta, rajattomuus ym. ym. Ja mitä ihmettä Heidin kuvalla tehdään jollain foorumilla, aiotteko hakata hänet vai tehdä kuvasta lapsellisesti tikkataulun johon voi purkaa ikävää oloa siitä kun se Heidi sitten on pilannut niin monen kullanmurun lapsen, isän ja äidin elämän.