Emme äänestä sukupuolineutraalia avioliittoa kannattavia

"Homoliittojahan on paljon puolusteltu sillä, että se on kahden aikuisen tietoinen päätös mennä tällaiseen poikkeavaan suhteeseen. Mutta mitenkä on lasten kannalta, onko lapsella mitään oikeutta lähtökohtaisesti saada olla ja kasvaa "normaalissa" perheyhteisössä? Lapsen kohdaltahan asia ei ole tietoinen valinta joutua tällaiseen poikeavaan perhemalliin."

- No mikä nyt sitten on "normaali" perheyhteisö? Riittääkö siihen vain se että on isä ja äiti? Onko alkoholistiperhe normaali perheyhteisö? Onko lapselle kamalampi kohtalo kasvaa kahden rakastavan äidin, kuin kahden narkkarin, mutta heteron lapsena? Jos vähänkään matkustelee maailmalla, tajuaa, ettei lapsen kamalin kohtalo ole syntyä Suomeen kahden mukavan äiti-ihmisen perheeseen. Tai isän. Ja entä yksinhuoltajat, pitäisikö heidätkin lailla kieltää? Se että me koetaan että on ihan kauuuuheeta syntyä sateenkaariperheeseen johtuu siitä että meidän on opetettu ajattelemaan niin. Ihminen voidaan opettaa pelkäämään ja kammoamaan ihan mitä vaan, jos niin halutaan. Minun oma päiväkoti-ikäinen lapseni kysyi että äiti, miksi tuolla pojalla on kaksi isää. Minä sanoin hänelle että jotkut miehet haluavat perustaa perheen toisen miehen, ei naisen kanssa. Lapseni sanoi siihen aha, ja jatkoi puuhiaan, ja se siitä.

"Muutenkin on ristiriitaista, että normaalissa adoptiotapauksessa heterovanhempienkin kohdalla kriteerit ovat hyvin tiukat. Katsotaan ihmissuhteiden laadut, onko sairauksia ollut jne. Kaikki pitää lähtökohtaisesti olla hyvinkin täydellistä. Toisaalta ollaan sitten valmiita antamaan adoptiolapsia homosuhteisiin. Mielestäni tässä on ristiriita."

- Täh, missä ollaan valmiita? Eiköhän se ole niinpäin että missään ei anneta. Ja vaikka annettais, samat seulat hekin joutuisivat käymään läpi.

"Yleensäkään lapsensaanti ei ole vanhemmille (edes hetero) mikään ihmisoikeus vaan Jumalan lahja. Joillekin se suodaan joillekin ei. Tätä lahjaa tulee lähtökohtaisesti suojella ja tarjota mahdollisimman oikeanlainen rooli- ja elämisen malli. Mielestäni tästä asiasta keskustellaan täysin väärästä lähtökohdasta eli aikuisten, kun sitä tulisi tarkastella vain ja ainoastaan lapsen parhaan kannalta."

- Mitäpäs jos menisit kysymään ihan joltain sateenkaariperheen lapselta, että mitä hän on mieltä elämästään ja vanhemmistaan :). Olen ihan varma ettei noitten lasten ensimmäinen ajatus aamupuuron äärellä ole että voi ei! Taas uusi päivä näitten vääränlaisten vanhepien kanssa!