Keskuspuistoa ei saa supistaa

Valitsin asuinpaikkani keskuspuiston läheisyydestä noin 25 vuotta sitten. Liikun paljon keskuspuistossa mutta ymmärrän myös sellaisia kaupunkilaisia, jotka eivät luontoa juuri kaipaa. Jotkut heistä haluaa olla ihmisten keskellä ja nauttia erilaisista kaupunkiympäristöistä varsinkin kun ovat viettäneet lapsuutensakin kaupungin kujilla. Lapsuudestahan monet mieltymykset juurtavat. Siksi minäkin kaipaan luontoa, luontoliikuntaa ja rauhallisuutta ympärilleni.
Mutta luonto ei ole parhaimmillaan enää sitten, kun joka puolelta näkyy rakennuskantaa, joka näyttää vuosi vuodelta kuristavan luontoasi. Esim. Vantaanjoen Pitkäkosken luonnollisuus ja Haltialan kulttuurimaisema ovat kohta menetettyjä. Tässä tapauksessa vantaalaisten rakentajien toimesta.
Jossakinhan kaupungissa pitää asuakin, mutta minusta joka puolella kaupunkia on ränsistymään päästettyjä alueita, joilla on uudistamisen ja tiivistämisen varaa. Kaavoittajan on kuitenkin paljon vaikeampi puuttua niihin kuin ei ”kenenkään maan” puistoihin. Puistoihin puuttumista pitää siis merkittävästi vaikeuttaa vaikkapa vain tällä adressilla.
Useimmissa maailman kaupungeissa on laajoja puistoja, joihin kenenkään ei tulisi mieleenkään puuttua. Ne on jotenkin saatu ”pyhitettyä”. Nyt on aika rajata ja paaluttaa maastoonkin Helsingin keskuspuiston ne rajat joita ei mikään mahti maailmassa saan mitätöityä. Jos näin tehdään, rupean vaikka kannattamaan Guggenheimia, jota en kuitenkaan luultavasti koskaan tule tarvitsemaan.