Kirjallinen kysymys ulkoministeri Timo Soinille Euroopan komission tulkintaohjeesta Israelin vuoden 1967 jälkeen miehittämillä alueilla tuotettujen tuotteiden alkuperän merkitsemisestä.
Kirjallinen kysymys KK 335/2015 vp
Peter Östman kd ym.
Kirjallinen kysymys Euroopan komission tulkintaohjeesta Israelin
vuoden 1967 jälkeen miehittämillä alueilla tuotettujen tuotteiden
alkuperän merkitsemisestä
Eduskunnan puhemiehelle
Euroopan komissio julkaisi 11.11.2015 Israelin siirtokuntatuotteiden alkuperämerkintää koskevan
tulkintaohjeensa. Tulkintaohjeella halutaan varmistaa EU:n jo olemassa olevan lainsäädännön
yhdenmukainen toimeenpano sekä Israelin kanssa käytävän kaupan avoimuus ja toimivuus.
Alkuperämerkintöjä koskevien säännösten täytäntöönpano on edelleen jäsenmaiden vastuulla.
Komission tulkinnan kansallinen tarkastelu on tarkoitus aloittaa viiveettä. Komissio ei anna tulkintaoh-jeella uusia säännöksiä, vaan ilmaisee sillä näkemyksensä asiaan liittyvästä EU:n voimassa
olevasta lainsäädännöstä. Tulkintaohjeessa tarkennetaan, millä tavoin Israelin siirtokuntatuotteet
on merkittävä ja miten niitä ei saa merkitä. Komission tulkintaohjeessa toistetaan, että EU ei
tunnusta Israelin suvereniteettia Israelin kesäkuusta 1967 miehittämillä alueilla eli Golanin kukkuloilla, Gazan alueella ja Länsirannalla mukaan lukien Itä-Jerusalem eikä katso niiden olevan
osa Israelin aluetta riippumatta niiden oikeudellisesta asemasta Israelin kansallisessa lainsäädännössä.
EU—Israel-assosiaatiosopimuksessa vuodelta 2004 on sovittu teknisestä tullikoodilistauksesta,
jossa näkyy alueen postinumero ja siten alkuperä liittyen tulli- ja tuontiverotuskäytäntöihin.
Euroopassa ja myös Suomessa levitetään Israelin vastaista kampanjaa. Mm. BDS-liikkeen mukaan
Lähi-idän rauhaa voitaisiin edistää eristämällä Israel kansainvälisesti boikotein ja sanktioin.
BDS-liikkeen lopullisena tavoitteena on Israelin täydellinen eristäminen ei ainoastaan taloudellisesti,
vaan myös kulttuurisesti — sosiaalisella, koulutuksellisella, humanitaarisella ja diplomaattisella
tasolla. Israel on tällä hetkellä Lähi-idän ainoa toimiva demokratia, jossa kaikilla
asukkailla etniseen taustaan, uskontoon tai sukupuoleen katsomatta on kansalaisoikeudet, uskonnon-
ja mielipiteenvapaus sekä oikeusturva. Israelin demokratian säilyminen vahvana on hyvin
tärkeää alueen vakaudelle. Tällä hetkellä koko Lähi-itää uhkaa sortuminen ääri-islamilaisten liikkeiden
hirmuvaltaan. Varsinkin Jordania ja Egypti tukeutuvat pinnan alla Israelin vahvaan tukeen
ISIS-liikkeen leviämistä vastaan.
Vuoden 1967 Kuuden päivän sota oli puolustussota, jossa Israel onnistui hämmästyttävästi puolustau-tumaan ympärillä olevien arabimaiden hyökkäystä vastaan. Sodassa Israel sai haltuunsa
Jordanian miehittämän Länsirannan, Syyrian Golanin, Egyptin miehittämän Gazan ja koko Siinain
niemimaan. Sodan päätyttyä YK:n turvallisuusneuvosto antoi päätöslauselman 242, jonka
mukaan kaikilla alueen mailla pitää olla oikeus elää rauhassa turvallisten ja tunnustettujen rajojen
sisällä. Päätöslauselmassa vaadittiin Israelia vetäytymään, mutta tarkoituksellisesti jätettiin
määrittelemättä, mitkä sen valtaan tulleista alueista eivät kuulu sille.
Sittemmin Israel on luovuttanut Kuuden päivän sodassa saamistaan alueista yli 90 % rauhansopimuksia vastaan. Oslossa sovittiin vuonna 1993 erityisesti, että vasta rauhanprosessin edettyä
onnistuneesti viimeiseen vaiheeseen sovitaan kiistanalaisista asioista, kuten lopullisista rajoista,
palestiinalaisten pakolaisten oikeuksista, juutalaiskylien kohtalosta ja Jerusalemin asemasta. Molemmat osapuolet sitoutuivat ratkaisemaan nämä kysymykset neuvotteluin toisen osapuolen
kanssa. Palestiinalaishallinto on toistuvasti kieltäytynyt rauhanneuvotteluista israelilaisten kanssa
tai asettanut niille Oslon sopimuksen vastaisia ennakkoehtoja. Se ei myöskään ole luopunut
terrorista ja terroriin kiihottamisesta Israelia vastaan. Gazan luovuttaminen ja juutalaisasukkaiden
pakkosiirtäminen vuonna 2005 eivät myöskään anna rohkaisevaa ennakkoesimerkkiä: se ei
ole lisännyt rauhaa vaan pahentanut terroria Israelia vastaan. Mikään kansainvälinen legitiimi sopimus
ei tue sitä, että alueet kuuluvat palestiinalaisille. Päinvastoin viimeisin kansainvälisesti ratifioitu
sopimus alueiden omistuksesta on Kansainliiton päätös vuodelta 1922, jonka myös YK
vahvisti. Sen mukaan Länsiranta, jonka vanhempi nimitys on Juudea ja Samaria, kuuluu juutalaisvalti-olle.
Julkisuudessa käytetty "miehitys"-termi on jo lähtökohtaisesti harhaanjohtava. Kansainvälisen
lain kannalta on täsmällisempää puhua kiistellyistä alueista, koska myös Israelilla on niihin historiaan,
turvallisuuteen ja kansainväliseen oikeuteen perustuvia aluevaatimuksia. Vaikka tilanteeseen
sovellettaisiinkin miehitystä koskevaa kansainvälistä sääntelyä, kansainvälinen laki ei
pidä puolustussodassa valtaan saatujen alueiden miehitystä laittomana eikä vaadi miehittäjää vetäyty-mään ilman rauhansopimusta vastapuolen kanssa.
Monet yritykset toimivat sekä Israelin valtion alueella että siirtokunnissa, eikä eri puolilla tehtyjä
tuotteita tai niiden osia pidetä erillään toisistaan. Tämä tekisi sekä käytännöstä että valvonnasta hanka-laa. Monien paikallisten mielestä Länsirannan teollisuusalueet ovat hyvä esimerkki israelilaisten ja palestiinalaisten välisestä yhteistyöstä ja rauhanomaisesta rinnakkainelosta alueella —
he elävät ja hankkivat toimeentulonsa yhdessä.
Suomen ulkopolitiikassa puolueettomuus on arvo, jota tulee vaalia. Toivomme, että Suomen hallitus tukee sekä Israelin olemassaoloa että kaikkien rauhaa tahtovien ihmisten hyvinvointia Lähiidässä.
Alueen tilanne ei ole yksiselitteinen — samalla kun alueella on käyty vuosikymmeniä kestänyttä soti-laallista konfliktia, sitä käydään myös informaation ja aatteiden tasolla kansainvälisillä
areenoilla. Suomen tulee tukea rauhanprosessia eikä liittyä Palestiinaa yksipuolisesti kannattavien
ryhmittymien taakse. Lähi-idän rauhanprosessi ei edisty yksipuolisesti Palestiinaa tukevin
toimin.
Esitys siirtokuntatuotteiden merkitsemisestä on poliittinen, puolueellinen ja Israelia syrjivä, koska
vastaavaa tuotemerkintää ei ole suunnitteilla muilta vastaavilta alueilta, kuten Pohjois-Kyprokselta
tai Länsi-Saharasta, tulevilta tuotteilta. Koska kyseessä ei ole direktiivi, linjausta ei ole
käsitelty EU:n jäsenmaissa eikä Euroopan parlamentissa asian vakavuuden vaatimalla tavalla.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen mi-nisterin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten Suomen hallitus suhtautuu EU:n komission linjaukseen Israelin siirtokuntatuotteiden merkinnäs-tä, onko hallitus tietoinen siitä, että komission esitys on WTO-sopimuksen hengen vastainen eikä siitä ole sovittu EU—Israel-assosiaatiosopimuksen yhteydessä ja millä perusteilla siirtokuntatuotteiden merkitsemistä edellytetään vain israelilaisten siirtokuntatuotteiden
kohdalla eikä esimerkiksi Länsi-Saharan tai Pohjois-Kyproksen tapauksissa?
Helsingissä 27.11.2015
Peter Östman kd
Sari Essayah kd
Sari Tanus kd
Antero Laukkanen kd
Päivi Räsänen kd
Ulkoministeri Timo Soinin vastaus:
Vastaus kirjalliseen kysymykseen KKV 335/2015 vp
Vastaus kirjalliseen kysymykseen Euroopan komission tulkintaohjeesta
Israelin vuoden 1967 jälkeen miehittämillä alueilla tuotettujen tuotteiden
alkuperän merkitsemisestä
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette
toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Peter Östmanin /kd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 335/2015 vp:
Miten Suomen hallitus suhtautuu EU:n komission linjaukseen Israelin siirtokuntatuotteiden
merkinnästä, onko hallitus tietoinen siitä, että komission esitys on WTO-sopimuksen hengen vastainen eikä siitä ole sovittu EU—Israel-assosiaatiosopimuksen yhteydessä ja
millä perusteilla siirtokuntatuotteiden merkitsemistä edellytetään vain israelilaisten siirtokuntatuotteiden kohdalla eikä esimerkiksi Länsi-Saharan tai Pohjois-Kyproksen tapauksissa?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Euroopan unionin (EU) ja Israelin nykyinen yhteistyö pohjautuu vuonna 1995 solmittuun assosiaatiosopimukseen.
Sopimuksen mukaan israelilaistuotteet pääsevät tullivapaasti EU:n markkinoille,
mutta siirtokunnissa valmistetut tai tuotetut tuotteet eivät kuulu tullietuusjärjestelmän
piiriin. Siirtokuntatuotteiden erilliskohtelusta on sovittu EU:n ja Israelin välillä vuonna 2004
Israelin ja EU:n välisen assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoa koskevassa ns. teknisessä järjestelyssä (EU-Israel Technical Arrangement). Teknisellä järjestelyllä pyritään varmista-maan, etteivät siirtokuntatuotteet kuulu assosiaatiosopimuksen piiriin, vaan niistä on maksettava tulli.
Tämän vuoksi etuuskohtelua haettaessa on ilmoitettava tuotteiden tarkka valmistus- ja tuo-tantopaikka postinumeron avulla. Järjestelmä ei ole käytännössä toiminut.
EU:n, ml. Suomen, Israelin valtioaluetta ja siirtokuntia koskevat kannat perustuvat asian kansainvälisoikeudelliseen käsittelyyn ja Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston ja
yleiskokouksen päätöslauselmiin (mm. S/RES/242(1967). Kansainvälinen yhteisö katsoo, että Israelin siirtokunnat, jotka sijaitsevat sen vuoden 1967 sodassa miehittämällä alueella (Länsiranta ml. Itä-Jerusalem, Gaza ja Golan), eivät kuulu Israelin valtioon. Ne nähdään kansainvälisen oikeuden vastaisina sekä rauhan ja kahden valtion ratkaisun esteenä. Siirtokuntia ja kirjallisen kysymyksen kohteena olevaa siirtokunnista peräisin olevien tuotteiden merkitsemistä koskevia linjauksia on annettu vuoden 2009, 2012 ja 2014 EU:n ulkoasiainneuvostojen päätelmissä.
Keväällä 2013 kolmentoista EU-maan (ml. Suomen) ulkoministerit esittivät toiveensa yhtei-sestä ohjeistuksesta EU:n silloiselle korkealle edustajalle. Keväällä 2015 pyyntö toistettiin KE
Mogherinille. Allekirjoittaneita ulkoministereitä oli 16 (ml. Suomi).
EU:n komissio antoi Israelin siirtokunnista peräisin olevien tuotteiden alkuperän merkitsemistä koskevan tulkintaohjeen 11. marraskuuta 2015. Tulkintaohjeella halutaan varmistaa EU:n jo olemassa olevan lainsäädännön yhdenmukainen tulkinta sekä Israelin kanssa käytävän kaupan avoimuus ja toimivuus. Tulkintaohjeessa todetaan, että siirtokunnista peräisin olevien tuotteiden merkitseminen alkuperältään israelilaisiksi on kuluttajien kannalta harhaanjohtavaa ja sellaisenaan EU:n lainsäädännön vastaista.
Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsenet ovat velvollisia noudattamaan kaupankäynnin vapauteen ja tasavertaiseen kohteluun perustuvia WTO-sopimuksia. WTO-sopimuksen mukaan jäsenet voivat säätää alkuperämerkintöjä koskevaa lainsäädäntöä. Komission tulkintaohje ei kiellä Israelin siirtokunnista peräisin olevien tuotteiden tuontia EU:hun, vaan ohje koskee ainoastaan niissä esitettäviä alkuperämerkintöjä. Toisaalta on huomattava, että Israelin siirtokuntia ei kansainvälisesti ole tunnustettu kuuluvaksi Israelin valtioalueeseen, jolloin WTO:n alkuperämerkintöjen määräys Israelin siirtokunnista peräisin olevien tuotteiden osalta ei ole tarkoituksenmukaista.
Valtioneuvosto katsoo, että tuotteiden alkuperämerkinnässä on kyse kuluttajan oikeuksista ja
totuudenmukaisen tiedon antamisesta. Sekä EU:n että Suomen kansallinen lainsäädäntö edellyttää, ettei kuluttajaa saa johtaa harhaan tuotteen alkuperän osalta. Hallitus käynnistää komission antaman tulkintaohjeen pohjalta kansallisen tarkastelun, joka tapahtuu koordinaatiossa asianosaisten viranomaisten ja elinkeinoelämän kesken.
Israelin siirtokunnat, Länsi-Sahara ja Pohjois-Kypros ovat kansainvälisoikeudellisesti ja -
poliittisesti keskenään erilaisia tapauksia. Komission nyt antama tulkintaohje koskee vain Israelin siirtokunnista peräisin olevia tuotteita.
YK on määritellyt Länsi-Saharan olevan kansainvälisoikeudellisesti itsehallintoa vailla oleva
alue YK:n peruskirjan 11 luvun mielessä (Non-Self-Governing Territory awaiting decolonization). Se ei ole osa Marokon kuningaskuntaa, mutta ei myöskään itsenäinen valtio. YK-johdolla
käytävissä neuvotteluissa lopputuloksena tulee olla oikeudenmukainen ja pysyvä poliittinen ratkaisu, jonka osapuolet voivat hyväksyä ja joka tuo Länsi-Saharan asukkaille itsemäärää-misoikeuden. Marokon kuningaskunnasta peräisin olevien tuotteiden tuontiin Euroopan unionin alueelle sovelletaan uusittua EU-Marokko vapaakauppasopimusta. Sopimuksessa ei mainita Länsi-Saharaa tai sen asemaa.
Myös Kyproksen kysymys on kansainvälispoliittisesti ja -oikeudellisesti ainutlaatuinen tapaus.
YK:n tukemien neuvotteluiden tavoitteena on ollut Kyproksen kysymyksen ratkaiseminen jälleenyhdistämällä saaren kaksi yhteisöä kahden alueen liittovaltioksi. EU:iin kuuluu koko Kypros, mutta EU:n lainsäädäntöä ei sovelleta saaren pohjoisosassa, joka ei ole Kyproksen tasavallan hallinnassa ennen kuin Kyproksen kysymys on ratkaistu. EU tukee saaren jäl-leenyhdistymisneuvotteluja.
Vastaus kirjalliseen kysymykseen KKV 335/2015 vp
Helsingissä 18.12.2015.
Ulkoasiainministeri Timo Soini