Vantaan suunnittelemat varhaiskasvatuksen leikkaukset peruttava

Suunnitelma suhdeluvun heikentämisestä huolettaa kovasti. Näinä vuosina, jotka olen varhaiskasvatuksessa työskennellyt, olen nähnyt lasten käytöshäiriöiden ja jatkuvan aikuisen tarpeen räjähdysmäisesti lisääntyvän. Lapset tarvitsevat yksilöllistä aikuisen tukea nykyään enemmän kuin ennen: eivät vähemmän. Edes ehdotettu 16/2 malli ei auta tähän: tuossa mallissa yksi kasvattaja on suuren osan päivästä yksin vastuussa 16:sta lapsesta, eikä millään kykene turvaamaan rauhaa kaikille, etenkään siirtymätilanteissa, aamupalalla jne. Entäs jos tulee vaikka tulipalo? Tai joku lapsi loukkaantuu? Kuinka silloin toimitaan, kun paikalla yhdessä ryhmässä on vain yksi kasvattaja? Ja mitä tapahtuu vanhoissa taloissa? Jo nyt toimitaan aikuisten ja lasten sietokyvyn ja jaksamisen rajoilla. Tuleeko ryhmiin lisää lapsia, vaikka ryhmät jo nyt usein ovat ylisuuria ja levottomia? Mistä saadaan näille lapsille tilaa nukkua, mistä lokeropaikka, mistä aikaa? Pyydän: älkää viekö meiltä mahdollisuutta tehdä hyvää varhaiskasvatusta. Lasku tulevaisuudelle tulee olemaan valtava. Huonommat kouluvalmiudet, enemmän käytöshäiriöitä, enemmän ja vaikeampia inhimillisiä tragedioita, kenties myös enemmän jopa loukkaantumisia ja tapaturmia. Meilläkin kun on vain kaksi silmää, kaksi kättä ja yksi sydän.