Kaivannon sairaalan jatko turvattava

Mielenilmaus mielenterveyspalvelujen puolesta
Psyykkinen sairastaminen Suomessa merkitsee vaaraa joutua yhteiskunnan ulkopuolelle ja köyhyyden kierteeseen.
Nykyisessä taloustilanteessa on vaarana, että kunnat eivät kohdista riittävästi varoja tarpeelliseen mielenterveystyöhön. Sairastuneet mielletään liian usein kroonisiksi tapauksiksi. Tavoitteena on heidän tilansa pitäminen ennallaan.
Kansallista mielenterveys- ja päihdesuunnitelmaa valmistellut työryhmä Mieli 2009 arvioi, että psykiatristen laitospaikkojen tarve vähenee vuoteen 2015 mennessä nykyisestä 4600:sta noin 3000:een. Nykyisessäkin sairaalapaikkatilanteessa on vaikeaa saada sairaalahoitoa tarvittaessa. Sairaalaan pääsyä odottaessa sairaan tila yleensä huononee ja hoitoaika sairaalassa pitenee.
Tavoite vähentää laitoshoitoa ja lisätä avohoitoa on sinänsä oikea. Sairaalapaikkoja voidaan kuitenkin vähentää vasta sitten, kun avohoito toimii siten, että se todella ehkäisee psyykkisen oireilun muuttumista sairaalahoitoa vaativaksi. Laadukkaaksi psykiatriseksi avohoidoksi ei riitä käynti terveyskeskuksessa lääkereseptejä uusimassa. Avohoitoa tulisi kehittää esim. kotikäyntien, etsivän mielenterveystyön, riittävien asumisen tukipalvelujen, psykoterapiapalvelujen ja ympärivuorokautisen avohoitopäivystyksen avulla. Laitoshoidon tulee olla tehohoitoa vakavassa tilanteessa aivan kuten somaattisten sairauksien hoidossakin. Psyykkisiin sairauksiin tulee saada hoitoa samalla tavalla kuin fyysisiin. Hoito ei saa olla riippuvainen siitä, millä paikkakunnalla henkilö asuu tai mitä kieltä hän puhuu.
Mielen sairaudet kuormittavat myös omaisia, joille usein jää suuri vastuu sairastuneen hoidosta ja huolenpidosta. Masennus ja uupuminen ovat omaisille todellinen uhkatekijä. He tarvitsevat riittävästi niin henkistä kuin taloudellista tukea, kuten rahallista korvausta omaishoidosta. Omaisilla on arvokasta tietoa sairastuneen läheisensä voinnista ja arkipäivän selviämisestä. Siksi heidät on otettava mukaan hoito- ja palvelusuunnitelmia laadittaessa. Samalla tulee selvittää, millainen kuntoutus/hoitomuoto tukisi myös omaisten itsenäistä jaksamista
Kuntien mielenterveystyön suunnittelussa ja sen arvioinnissa tulee olla mukana kokemusasiantuntijoita, kuntoutujia ja heidän omaisiaan. Hyvä psykiatrinen laitos- ja avohoito ei ole halpaa, mutta se maksaa itsensä takaisin parantuneena elämänlaatuna ja lisääntyneenä työkykynä.
Me vaadimme kunnilta päättäväisyyttä järjestää riittävät ja tasokkaat mielenterveyspalvelut!


Tästä on kysymys tulevassa mielenilmauksessakin