Kristillinen sionismiaate
Monet näkevät sen kaikilta osin yksiselitteisen raamatullisena aatteena. Sen yksi pääsisältö on maahan-muutto, jota kristittyjen tulee johtaa. Siis kansan fyysinen, ei niinkään sen hengellinen rakentaminen, joka edellyttää todistusta Kristuksesta ja juutalaisten uskovien vahvistamista suorittamaan tätä työtä.
Oikeuttaakseen oman järjestyksensä näille asioille he käyttävät mm. Hes.37:21-23.[14]
Eli ensin kokoaminen, sitten puhdistus, kun he ovat omassa maassaan.
Tähän ajatteluun ei kuulu suuri ahdistus, Israelin oman voiman murtaminen, vaan ajatellaan juutalaisen kansakunnan kehittyvän maailman keskukseksi ilman sitä. Siksi on raamatullisesti oikein vastustaa viimeiseen saakka maa-alueiden luovutusta ja tukea Israelin oikeistolaista politiikkaa.
Ajatellaan, että jos Israel vain on lujana ja sotilaallisesti vahva, Jumala palkitsee ja vapauttaa sen ulkoisista uhkatekijöistä. Jumala omalla ajallaan kääntää kansan puoleensa, siihen ei liity evankeliumintyön aktiivinen tukeminen.
Kannustan pyrkimystä antaa Israelista ja Lähi-idän tilanteesta oikeaa informaatiota. Puolustan Israelin oikeutta omaan maahansa. Mutta se ei saa olla kristityn ensisijainen huoli. Jumala pitää huolen maa-asiasta.
Kun katselemme näiden jakeiden ympäristöä näemme, että esim. jakeessa 14 Herra lupaa ensin antaa henkensä ja sitten sijoittaa juutalaiset omaan maahansa.[15]
Se sopii täydellisesti monessa muussa paikassa esille tulevaan kokonaiskuvaan, että Israelin viimeinen kokoaminen tapahtuu suuren ahdistuksen jälkeen, Messiaan ajan koittaessa ja silloin kaikki maailman kansat johtajineen ovat siinä osallisena.
On totta, että Raamattu kertoo Israelin kokoontumisesta epäuskossa omaan maahansa. Ei ole suosittua puhua, että kokoaminen johtaa suureen ahdistukseen ja vasta sen jälkeen kansa kääntyy. En usko, että yksikään juutalaisten kokoamiseen Israeliin kokosydämisesti antautunut kristitty haluaa ajatella vievänsä heitä maahan, joka vielä joutuu tuhon partaalle vihollistensa edessä. Mutta näin Raamattu meille kertoo.
Mikä neuvoksi?
Olemmeko ymmärtäneet oikein raamatullisen Israelin lohduttamisen ja rakastamisen sisällön?
Missä määrin nykyinen ystävyytemme on inhimillistä rakkautta ja missä määrin se perustuu Raamatun pohjalle?
Onko inhimillinen hyväntekeväisyys sama asia kuin raamatullinen rakkaus?
Lyhyesti voidaan sanoa vanhan sanonnan mukaan, että hyvä voi olla parhaan pahin vihollinen. Kun hyvällä peitetään paras, saadaan aikaan vahinkoa.
Uskon, että juutalaisten nykyinen maahanmuutto hoituisi aika hyvin ilman, että suuri(n) osa kristittyjen Israel-työlle uhraamista varoista käytetään siihen.
En vastusta maahanmuuttoa, enkä juutalaisten auttamista pois maista, joissa heitä vainotaan. Kannatan sitä.
Antisemitismiä on vastustettava.
Mutta Israel ei ole vielä Messiaan valtakunta, eikä maahanmuutosta pidä antaa petollista kuvaa. Maahanmuutto ei tuo Jeesusta takaisin. Raamattu ei aseta mitään ehtoja, kuinka monta juutalaista maassa tulee olla, kun Hän palaa. Ainoa ehto on, että juutalaiset kutsuvat Hänet palaamaan. Se tapahtuu vasta suuressa hädässä.
Kristittyjen tulisi pitää huoli siitä, että he suuntaavat varansa ja voimansa ensin Raamatun mukaisen rakkauden osoittamiseen. Se voi joskus johtaa joidenkin suhteiden katkeamiseen ja joutumista ”ulkopuolelle”, halveksituksikin tulemista.
Raamatun mukainen rakkaus Israelia kohtaan on asettaa etusijalle toiminta, joka mahdollisimman hyvin palvelee evankeliumin asiaa.
Elämällään monet kristilliset sionistit ovat varmasti hyviä Kristuksen todistajia. Mutta monella on käsitys, että Jeesusta ei saa tarjota juutalaiselle, vaikka tämä olisi valmis asiasta keskustelemaan. Korkeintaan Vanha testamentti on sovelias antaa juutalaisen käteen. Koko Raamattua ei.
Raamatullinen Israel-rakkaus merkitsee kaiken työn, joka vahvistaa todistusta Kristuksesta juutalaisten keskuudessa kaikkialla maailmassa, tukemista. Tämä työ ei ole ylihengellistä paatosta, eikä manipuloimista. Se ei ole pakonomaista ”hengellisten päänahkojen” metsästämistä, eikä suuria kuvitelmia omasta itsestä.
Luottamus Jumalan johdatukseen ja alistuminen Hänen johdatettavakseen on kaiken lähtökohta. Oikea lähetystyö on aina ollut hienovaraista ja aidosti ihmisestä ja hänen tarpeistaan välittävää työtä. Todistamme omalla tavallisella elämällämme ja sen ohessa saamme tilanteita, jolloin saamme suullisestikin todistaa.
Oikea Israel-rakkaus merkitsee uskovien juutalaisten avustamista niin, että he voivat asua Israelissa ja luonnollisessa ympäristössään, työpaikoilla, kouluissa, jne. kertoa evankeliumin silloin, kun siihen tulee tilaisuus.
Seurakunnan tehtävä juutalaisille on todistaa, että Jeesus Kristus on luvattu Messias.
Rabbitkin näkivät tämän ja heidän mukaansa Messias saapuu, ”kun koko kansa on tullut luopioiksi”, tällä tarkoitetaan kristinuskoon kääntymistä. Rabbeille usko Jeesukseen Messiaana on oman uskonnon vaihtaminen toiseen, eli luopumus. Meidän mielestämme näin ei tietenkään ole, vaan Kristus on tosi juutalaisuuden täyttymys.
Tiedämme, että lopulta,
”ja niin kaikki Israel on pelastuva, niin kuin kirjoitettu on: ’Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista’”. Room.11:26.[16]
---------------------------------------------------------------------------------
[1] ’Kansojen Keskellä’, Israel-seminaari
Suomen Raamattuopisto 15.6.2002
Luento Juhani Aitomaa
http://p4.foorumi.info/ilosamoma/viewtopic.php?t=4872&sid=31ce7d9068826b8866757b2db1644af3