Adressi Sipilän hallituksen pakottavaa lainsäädäntöä vastaan

Reipas kiitos J-P! Miljoonakaan ei olisi liikaa, tästä asiasta jotain mainitsemaan, ainakin nimensä verran.

Itse haluaisinkin kuulla, mitä Sauli Niinistö tästä ajattelee. Tuntuu kuin häntä ei maan johtajana olisi olemassakaan, niin hiljaa hän on ollut näistä tärkeistä kysymyksistä. Tai olenko se vain minä itse, joka olen huonosti seurannut asioita. Toivoisin häneltä moraalista, eettistä, erityisesti normaalia, arkista työntekoa arvostavaa kommenttia ja mielipidettä. Mikä työ tässä maassa enää on tärkeää, miten sen arvo näytetään, miten ihmiset saadaan jaksamaan, kun ainoa viesti hallitukselta kansalle on: anna kaikki minulle, minä en anna mitään sinulle. Kohtelu ei ole tasa-arvoista. On iso joukko ihmisiä jotka määrätään ja pakotetaan antamaan vähästään, mutta samaan aikaan on iso joukko täysin koskemattomia edunsaajia ja yltiömäisen hyvin toimeentulevia ihmisiä, joille korkeintaan "ehdotetaan" talkoisiin osallistumista, muttei velvoiteta. Mikä antaa oikeuden kohdella ihmisiä näin eriarvoisesti?

Pystyykö presidentti näkemään, miten irvokkaita nämä puheet "säästämisestä" tai "uhrautumisesta" pienipalkkaisille ovat, ymmärtääkö, miten paljon pienipalkkainen kansanosa on jo säästänyt, pelkästään siitä syystä, kun ei ole pystynyt tuhlaamaan?

Peräänkuuluttaisin maamme johtajistolta työn arvostusta. Sen työn, joka on välttämätöntä, ja jota ilman tämä maa ei toimi. Pienipalkkaiset ihmiset ovat melko loppuun käytetyt. Mitä voi odottaa ihmiseltä, ellei hän itse saa koskaan nauttia edes raskaan työn suomaa sellaista ansiotasoa, ettei elämässä ole läsnä jatkuva hätä toimeentulosta?

Tietääkö presidentti, mitä nämä puhutut sunnuntailisät niiden saajille käytännössä tarkoittavat? Kehtaako hän osallistua niistä luopumisen vaateeseen, tietäen, että se on jälleen yksi hammaslääkäri vähemmän, tai taas jää tekemättä, osallistumatta, ostamatta, eteenpäin antamatta, kun ei ole mistä ottaa -!

Ei voi olla tyhmempää, kuin käydä riistämään nyt niitä, jotka vielä jollain lailla inhimillisesti työnsä kautta edes toisia kohtelevat, ajatellen nyt sairaalatyöntekijöitä. Eihän työ voi jatkua, jos siitä vain rangaistaan, ja kuitenkin on olemassa se toinen joukko, koskematon, joka saa porskuttaa, tuhlata ja olla edelleen osallistumatta, ainakaan pakotetusti.

Minusta juurikin tämä pakottaminen ja sen kohdentaminen pienituloisiin, kaikista puolustuskyvyttömimpiin, on moraalisesti erittäin epäilyttävää ja halveksittavaa.