Adressi Suomen susikannan elvyttämiseksi sekä säilyttämiseksi.

Susien asema Suomessa

Maassamme tätä arkaa koiraeläintä pelätään ja vihataan, eivätkä sen suojelemiseksi säädetyt laitkaan näytä pitävän salametsästystä kurissa. Susista liikkuu paljon virheellistä tietoa, joka leimaa näitä eläimiä ihmisten keskuudessa. Asianmukaista susitietoa tarvitaan. Tätä asiaa esim. SLL:n Susiryhmä ajaa kouluissa; levittämässä tietoa susista, koska lapsissahan on tulevaisuus ja heille on opetettava eettinen luontosuhde, jotta se välittyisi tulevillekin sukupolville. Viime vuoden lopuilla Suomen susikanta oli kasvanut jo melkein 300 yksilöön, mutta nyt metsästys, sekä laillinen että laiton, on romahduttanut kannan taas, ja susia on enää 150-250.

Suomalaisilla on todella paljon tiukassa istuvia myyttejä ja uskomuksia susista, kuten se, että susi muka syö saaliinsa elävältä, se, että pihaan tuleva susi on häirikkösusi, joka pitää tappaa. Näiden virhekäsitysten takia yksinäinen susi, joka jättää jälkensä lumeen, aiheuttaa heti valtavaa pelkoa ja aletaan järjestää "susikyytejä" suoraan kodin ovelta koululle. Ja sitten valitellaan, että sudet syövät valtion rahoja aiheuttamalla näitä kyydityksiä. Eivät sudet vaani pimeällä koulutiellä lapsia, metsässä niille on parempaakin riistaa kuin pahanmakuiset ja pelottavat ihmiset. Se, että susi pyörii pihojen liepeillä, ei tee siitä kesyyntynyttä häirikkösutta - häirikkösusi on yksi erittäin haitallinen myytti. Se, mikä saa sudet kuljeksimaan pihoissa, on helppo ravinto, koirat. Koiria ei susialueilla saisi laittaa juoksulankaan tai päästää irti pihaan, koska siellä ne ovat susille helppo saalis. Ja koiran kuolema on omistajalle hirveä asia. On kuitenkin olemassa keinoja, joilla koirat suojataan susilta. Ratkaisu on tehdä koirasta sudelle ikään kuin "vaikea saalis", jonka sijaan sudet tyytyvät metsänriistaan. Pihan voi aidata, tai, kun koira pistetään ulos, se laitetaan hyvään ulkotarhaan, jonne susi ei pääse. On kuitenkin huomioitava, että tarhan seinien on oltava tarpeeksi korkeat ja tarhan on oltava tukevaa tekoa, koska huonosti rakennettu tarha ei pidä susia loitolla koirasta. Sudet myös pitää ajaa pihasta pois aina, kun niitä siellä tavataan, koska se jos joku opettaa susille pelkoa. Metsästyskoirien suojaamiseen susilta jahdin aikana taasen on kehitetty susiliivi, joka antaa hyökkäävälle sudelle voimakkaan sähköiskun. Susiliivistä on useampia versioita, joista uusimmat toimivat parhaiten. Näitä liivejä ei ainakaan vielä käytetä paljoa, koska ennakkoluulot niitä kohtaan ovat kovat. Todellisuudessa ne ovat koiralle todella hyvä suoja susilta. Susien tappaminen ei koskaan ole oikea vaihtoehto - kuollut susi ei periytä tai opeta pelkoa muille susille, koska susi ei hahmota yhteyttä kuolleen lajitoverin ja tapetun kotieläimen välillä.

Mutta on myös muistettava se, että metsä ei ole metsästäjien ja koirien leikkikenttä, vaan villieläinten elinympäristö, johon niillä on täysi oikeus. Sitäkään ei pidä unohtaa, että susi on koiran esi-isä, eikä ilman sitä koiria edes olisi.

Myös karjan voi tehokkaasti suojata susilta ilman, että susia joudutaan tappamaan. Lampaiden suojaksi voi hankkia laumanvartijakoiria, jotka ovat esim. Itä-.Euroopassa suojelleet karjaa susilta jo satoja vuosia ja hyvällä menestyksellä. Ja sekä lehmille että lampaille soveltuu täydellisesti korkea ja sähköinen susiaita, joiden rakentaminen on ehkä iso, mutta kannattava työ, koska se suojelee elinkeinoa. Ja siellä, mistä laumanvartijakoirat ovat peräisin, on tälläkin hetkellä tuhansia susia. Elämä suuren susikannan kanssa voi onnistua Suomessakin. Esimerkiksi Espanjassa, jonka pinta-ala on lähimain Suomen luokkaa, on yli 6500 sutta, eikä siellä ole ollenkaan Suomen kaltaista susipelkoa- ja vihaa. Eivätkä sielläkään sudet tapa ihmisiä. Kun puhutaan susista, on tärkeää kertoa totuus siitä, kuinka vaarallinen susi oikeastaan on ihmiselle. Ensinnäkin, suurin osa susihyökkäyksistä on myöhemmin paljastunut koirien ja koirasusien aiheuttamiksi. Toiseksi, tarhoista karanneet sudet, jotka eivät pelkää ihmisiä tai osaa saalistaa, aiheuttavat hengenmenoa. 1800-luvulla Suomessa metsästäjät harrastivat sitä, että sudenpentuja otettiin pesistä ja kasvatettiin vankeudessa turkin vuoksi. Joskus näitä susia karkasi, ja ne tappoivat ihmisiä. Sudenpentujen rosvousta harjoitetaan nykyisin myös Venäjällä ja Keski-Aasiassa, joissa susien tiedetään tappaneen ihmisiä tälläkin vuosisadalla. Yksi syy susihyökkäyksiin taas on luontaisen ravinnon puute, mitä ainakaan Suomessa ei ole, koska hirviähän täällä riittää. Suomessa ei myöskään ole raivotautia eli rabiesta. Terve villisusi, jolla riittää ravintoa elinalueillaan, ei hyökkää ihmisten kimppuun.

Yksi merkittävä syy suojella susia on myös luonnon monimuotoisuuden ja terveen ekosysteemin varjelu. Susi on hirville ja metsäpeuroille tärkeä terveyspoliisi, joka saalistaa pois vanhat ja sairaat yksilöt, jotta terveille eläimille riittää ravintoa ja ne tuottavat elinvoimaisia jälkeläisiä. Elämä tarvitsee kuolemaa uusiutuakseen ja jatkuakseen. Sudet eivät syö saaliseläimiään sukupuuttoon, koska ne ovat kehittyneet elämään samoilla mailla susien kanssa, eivätkä noin vain katoa susien suihin. Eliväthän nuo lajit kivikaudellakin, eivätkä ihmiset silloin vainonneet susia. Susi on hidas lisääntymään, koska sillä on niin vähän luontaisia vihollisia. Sen vuoksi aktiivimetsästys tuhoaa kannan, eikä niin saa päästää tapahtumaan.

Se, että menneiden aikojen suomalaiset tappoivat sudet maastamme sukupuuton partaalle, oli paha teko, joka on syytä hyvittää.

TÄMÄ TEKSTI ON VAPAASTI LEVITETTÄVÄ JA KOPIOITAVA, JOTTA SUSITIETOA SAATAISIIN ETEENPÄIN!