EI tuulivoimaloita Kaskisiin

Ongelmia infraäänistä.

Suomessa länsirannikolla asuva lapsiperhe on joutunut muuttamaan pois kodistaan tuulivoimaloiden infraäänipäästöjen vuoksi. Infraääni on matalataajuista ääntä, taajuudeltaan alle 20 Hz, jota ihmiskorva ei kuule. Koti sijaitsee 1,5 kilometrin päässä lähimmistä tuulivoimaloista. Nämä kahdeksan voimalaa ovat malliltaan Vestaksen V112 3,3 MW:n tuulivoimaloita. Voimalat pystytettiin ja otettiin käyttöön joulukuussa 2014.

Perhe rakensi unelmiensa hirsitalon rauhalliseen metsään joitakin vuosia sitten. Kodiksi asetuttuaan he kuulivat, että läheiselle metsäalueelle suunnitellaan rakennettavaksi tuulivoimaloita, mutta he eivät osanneet olla asiasta huolissaan. Muutaman sadan metrin päässä talosta on länsirannikon päätie, eikä se häirinnyt perhettä.

 Voimaloista kuuluva melu ei haitannutkaan. Silti heti voimaloiden käynnistyttyä perheenjäsenet alkoivat oireilla. Ensimmäiset oireet olivat korvien lukkiutumista, päänsärkyä, pahoinvointia, kutinaa niskan seudulla, univaikeuksia, voimattomuuden tunnetta ja ahdistuneisuutta. Erästä perheenjäsentä käytettiin lääkärissä parikin kertaa lukossa olevien korvien takia. Tärykalvot eivät lääkärin mukaan toimineet normaalisti, mutta hän ei löytänyt asiaan järkevää selitystä ja ehdotti korvien puhkaisua.

 Kun perhe matkusti kotoa muualle esimerkiksi viikonlopun viettoon, oireet hävisivät. Korvatkin aukesivat muutaman tunnin kuluttua. Kotiin tultua oireet jälleen palasivat. Perheenäiti ja nuorin lapsista kärsivät oireista eniten, koska he viettivät päivät kotona. Jossain vaiheessa äiti alkoi epäillä ongelmien johtuvan tuulivoimaloista, mutta kukaan ei ottanut häntä todesta.

 Päänsärystä ja paineen tunnusta korvissa kärsi lähes jokainen perheenjäsen, samoin korvien napsumisesta. Vasta puhumaan opetteleva kuopuskin valitteli ääntä korvassa. Eräänä iltana perhe söi iltapalaa, kun äiti kysyi metrin päässä istuvalta pojaltaan, mitä tämä naksuttaa. Poika vastasi, ettei hän mitään naksuta, vaan korva naksuu. Perheenisä sai naksumisen tallennettua puhelimeensa. Äänitteestä voi selvästi kuulla, miten pojan tärykalvo naksuu tasaisessa rytmissä.

 Kun koulujen kesäloma kesakuussa 2015 alkoi ja lapset viettivät enemmän aikaa kotona, ongelmat kärjistyivät. Yksi lapsista sai migreenikohtauksen, johon liittyi voimakas oksentaminen. Äidin jatkuvasti pahenevat ongelmat olivat jo siinä pisteessä, että jotain oli tehtävä. Hän heräili jatkuvasti öisin yltä päältä hiessä, pulssi korkealla ja pelkotilassa. Päiväsaikaankin hänet jouduttiin kaksi kertaa viemään ambulanssilla sairaalaan.

 Koska perheen elämässä, asuinpaikassa ja talossa ei ollut tapahtunut mitään muita muutoksia kuin tuulivoimaloiden käynnistyminen, he alkoivat viimein selvittää, voisivatko ongelmat johtua niistä. Ennenkokemattomat ja omituiset oireet täsmäsivät yksi yhteen niiden tutkimusraporttien kanssa, joita on julkaistu tuulivoimaloiden tuottamien infraäänien terveysvaikutuksista mm. Australiassa, USAssa ja Kanadassa. Nämä ovat niitä harvoja maita, joissa Suomen lisäksi on rakennettu teollisen kokoluokan tuulivoimaloita (nimellisteho noin ≥ 1 MW) ihmisasutuksen läheisyyteen.

 Tässä vaiheessa perhe hankki verenpainemittarin. Perheenäidin verenpaine oli selvästi koholla (160/105) ja leposyke oli 130 paikkeilla. Syke ja paineet olivat olleet pidemmän aikaa koholla, mikä oli aiheuttanut voimakasta vapinaa, mutta tälle saatiin vahvistus vasta mittarin hankinnan jälkeen. Kun perhe poistui kotoaan muualle, niin verenpaine laski normaalille tasolle saman päivän aikana.

 Oireiden syyn löytyminen oli perheelle sekä suuri helpotus että järkytys. He muuttivat ensin evakkoon yhdeksän kilometrin päähän voimaloista. Siellä oireet helpottuivat, mutta perheenäiti, jonka terveys oli eniten kärsinyt, tunsi edelleen kehossaan, milloin voimalat toimivat ja milloin eivät: kun hän voi pahoin, internetistä löytyvät voimalan tuotantolukemat olivat koholla.

 Tällä hetkellä perhe asuu neljänkymmenen kilometrin päässä lähimmältä tuulivoimala-alueelta. Niin kauan kuin voimalat pyörivät, heillä ei ole mitään mahdollisuutta palata kotiinsa. Perheenisä on tehnyt kaikkensa tilanteen korjaamiseksi. Hän on ottanut yhteyttä mm. alueen kunnanjohtajiin ja terveysviranomaisiin. Viranomaiset tuntuvat kuitenkin olevan avuttomia tilanteen edessä. Tuulivoima”puistoja” rakennettaessa ei tällä hetkellä millään tavalla tarvitse ottaa huomioon voimaloiden aiheuttamia infraääniä. Melumallinnokset ja ohjearvot tehdään Suomessa ainoastaan korvin kuultavalla taajuusalueella.