Kaikkien Hitas-asuntojen hintasääntely määräaikaiseksi

Samalla kun allekirjoitin adressin, kommentoin itse asiaa omasta näkökulmastani näin "viime hetkellä".

Chris-Marie Rasi kuvasi vastauksessaan Maija Anttilalle (Helsingin Uutiset 13.5.2009) myös allekirjoittaneen tilanteen hyvin. Ostin hitas-asunnon Ruoholahdesta 14 vuotta sitten noin 10-15 prosentilla alle ns. kovan rahan asunnon hinnan. Nyt kyseinen hintaero on noin 50 prosenttia. Koko tämän ajan olen luonnollisesti maksanut saamastani "edusta" tonttivuokraa, joka on tällä hetkellä yli kaksi euroa neliö.

Hitas-järjestelmä ei markkinahintaindeksilläkään, joka vastoin alkuperäistä esitystä muutettiin alueelisesta asuntohintaindeksistä koko Helsingin indeksiksi, anna mahdollisuutta esim. Ruoholahdessa(ilman merkittävää tappiota) hitas-asunnon vaihtamiseen vapaarahoitteiseksi Samanaikaisesti joillakin alueilla päivitellään hitas-hinnan olevan vapaarahoitteista korkeampi. Nyt tehdyssä esityksessä taas alueellisella hintatasolla onkin merkitystä tulevaa tonttivuokraa määriteltäessä.

Peruskysymys mielestäni kuuluu seuraavasti: voiko myös hitas-asukkailla olla Helsingissä alueellista "kotiseuturakkautta". Mielestäni voi. Esimerkiksi työpaikan, koulun sekä muun sosiaalisen verkostoitumisen suhteen asukkaalla voi olla erittäin kiinteä yhteys alueeseensa. Kuten Rasi kuitenkin toteaa "näillä hintasuhteilla ihmiset eivät pääse muuttamaan asumistarpeitaan vastaaviin asuntoihin". Tästä on seurauksena se, että pakon edessä asuntoa alueella vaihtavat "hitaslaiset" eivät myy asuntoaan, vaan laittavat sen vuokralle. Näin ollen ei myöskään synny hitas-asuntojen markkinoita alunperin tarkoitetulla tavalla.

Hitas-ongelman ohella kaupunki päivittelee kassavajettaan, koska 70 miljoonan arvoiset tontit "jäävät syliin" (HS 24.4.-09). Ratkaisuksi kaupunki pohtii em. tonttien myymistä 15-25 prosentilla velattoman asunnon neliöhinnasta. Itse olisin valmis kannattamaan hitas-yhtiöni irtautumista järjestelmästä ostamalla vuokratontin omaksi 15 prosentilla asunnon neliöhinnasta.