Biologisen isän oikeudet

Hesarin mielipidesivuilla esitettiin, että neuvolan tulisi tehdä isyystesti aina, ellei oletettu isä kiellä sitä. Tämä olisi oikein.

Tällöin syrjähyppyjä tekevät naiset varoisivat ennalta käyttämällä kumia, jolloin sukupuolitautien tarttuminen ja ei-toivotut raskaudet vähenisivät, samoin "väärien isien lapset", joista voi aiheutua epäilyä ja lapsitragedioita, jos parisuhde kärsii tapahtuneesta.

Myös aviomiesten syrjähypyissä naisosapuolet alkaisivat vaatia kuminkäyttöä useammin.

Tutkitusti 10 % lapsista on "väärin isän" lapsia, Suomessakin luku on samaa luokkaa.

Mikäli äiti vastustaa isyystestiä, hänen fyysistä koskemattomuuttaan on kunnioitettava tekemällä testi vasta synnytyksen jälkeen esim. istukkaverinäytteen muiden testien ohessa. Ehkä se muutenkin kannattaisi tehdä vasta sitten tai vasta neuvolaikäisen lapsen muiden verikokeiden ohessa.

Tieto testeistä varmaan leikkaisi pois suuren osan isien huijaamisesta ja näin saisi isille jo raskauden alkuvaiheessa suuremman varmuuden siitä, että he todella ovat lapsen isiä. Myös lapsen hoitamisessa tämä lisääntynyt varmuus varmaan näkyisi.

Biologinen isyys ei ole niin tärkeää kuin sosiaalinen isyys. Jos olisin hedelmätön, suostuisin kumppanini keinohedelmöitykseen jonkun toisen spermalla ja kohtelisin lasta omanani. Sen sijaan luottamustani parisuhteeseen ja perheeseen nakertaisi pahasti, jos minut luvattani huijattaisiin luulemaan biologisesti toisen lasta biologisesti omakseni - etenkin, jos asiasta vallitsisi epävarmuus. Jos taas saisin varman tiedon tapahtuneesta, toinen joutuisi katumaan ja pyytämään anteeksi. Epävarmuus on yleensä pahinta niin tässä kuin muissakin asioissa.