Taidepoliittisen asiantuntijaryhmän hallitusohjelmatavoitteet

Allekirjoitin, koska olen syvästi huolissani suomalaisten taiteentekijöiden mahdollisuudesta työskennellä tarpeeksi johdonmukaisesti ja taukoamatta, jotta voisivat työssään myös kehittyä.

Olen huolissani taiteen pinnallistumisesta, ajautumisesta "minkä tahansa keksimiseen millä hinnalla hyvänsä, jotta saa huomiota". Nykyinen apurahamenettelykin ajaa tähän, jättäessään suuren osan potentiaalisti upeita taiteilijoita täysin pimentoon.

Ilman perustoimeentuloa työskentely on mahdotonta. Kaikki ymmärtävät, että ihminen ei voi keskittyä taideteoksen valmistamiseen ja tehdä samaan aikaan jotain muuta työtä. Kun työtä ei ole kaikille, missään ammatissa - annammeko taiteilijoiden motivoituneisuuden ja henkisen pääoman valua hukkaan tänä aikana, tai annammeko sille tilaisuuden kasvaa, kehittyä, tuoda iloa meille kaikille?

Jäämmekö vaille koko kansaa ruokkivia, hienoja taideteoksia (koska niitä ei synny, ellei taiteilija voi työskennellä)?

Jäämmekö vaille sitä ajattelun prosessien ja sielunelämän syvällisen kokemisen jakamista, mikä tekemiseen liittyy ja mikä taideteoksen myötä tulee kaikille käytettäväksi ja voimavaraksi?

Mitä vaikeampaa elämä on, sitä enemmän tarvitsemme taiteen antamia toisenlaisia ulottuvuuksia. Tarvitsemme taiteen antamaa julistusta: toivomme sittenkin - emme anna periksi - ja tarvitsemme ei-sanallisia keinoja, tuomaan julki elämän kauneutta ja arvokkuutta. Taide auttaa ihmistä olemaan se mitä hän on, auttaa arvottamaan asioita uudelleen, antaa perspektiiviä ja symbolista etäisyyttä vaikeuksiin, tarjoaa kauneuden, hartauden kokemuksen, antaa käsittelyn keinoja, jolloin elämää on helpompi elää. Meillä ei kansana ole varaa menettää tätä rikkautta.

On turhaa moittia nykytaiteen laatua, jos tekijöille ei anneta mahdollisuutta tehdä työtään ja kehittyä siinä, keskittyä olennaiseen, oppia lisää tehdessään. Taideteokset eivät synny tyhjästä. Taiteilijat ovat tämän maan hiljaisinta ilmaistyövoimaa.

Apurahatkin pitäisi jakaa tasapuolisemmin ja niin, että kaikki saisivat kertaalleen, uransa alussa todellisen mahdollisuuden. Yksin työskenteleviä tekijöitä ei saa unohtaa. Sieltä alkaisi nousta kansalle hiljainen, syvällinen taide, jota aikamme suuresti kaipaa. Alamme olla kyllästyneitä roskaan ja haluamme saada tilaisuuden tehdä jotain enemmän.

Perustulo olisi ehdottoman tärkeä työskentelyn edellytys  - mutta apurahajärjestelmää pitäisi myös muuttaa, palvelemaan enemmän taiteilijoiden kehitystä. Olisi taiteilijalle hyödyllistä, jos toiminta olisi avoimempaa ja sille, miksi saa tai ei saa apurahaa, kerrottaisi perusteet, joilla päätös on tehty. Tämä antaisi mahdollisuuden pureutua näihin seikkoihin tulevassa työskentelyssä.

Näkisin myös tärkeänä, että taiteilijat itsekin ylläpitäisivät keskustelua taiteen laadusta, eikä pelkästään niin, että kasvoton raati päättää mikä on laadukasta, muttei kerro siitä eteenpäin, eikä siitä voi keskustella. Apurahan hakijalle mykkyys on väärä vastaus, sen jälkeen kun taiteilija on avannut syvällisesti työskentelynsä, kertonut siitä, selittänyt mitä tekee, nähnyt kovasti vaivaa hakemuksen eteen, käyttänyt siihen aikaansa ja myös rahaa. Toistan: mykkyys on tähän väärä vastaus.

Kommenttini on kirjoitettu pienituloisena kuvataiteilijan raakileena. Perustulo siksi aikaa, että siipiään saa kerran elämässä kokeilla, ei voi olla liikaa pyydetty.

Esimerkiksi työttömyyskorvausta vastaanottava ja sinä aikana työskentelevä taiteilija tuntee itsensä rikolliseksi, jos yrittää sinä aikana työskennellä. Hän tulee häirityksi säännöllisesti, joutuessaan anelemaan työttömyystukea ja valehtelemaan tilanteestaan. Hän joutuu keskeytetyksi, kun tarjotaan tarpeettomia kurssituksia tai työllistämisjaksoja, ja hän saa kärsiä rahattomana karenssiajat, jos niistä kieltäytyy.

Jos taiteilija tänä aikana uskaltaa tehdä syntiä eli taidetta, ei tuloksia rohkene esitellä missään, koska kävisi ilmi: tämähän tekee työtä! Nyt loppuu työttömyyskorvaus!  Viis siitä, että taiteilija on vasta maksanut siitä että on saanut tehdä työtä, ei vielä ansainnut sillä mitään...

Siis perustulo ammattiin valmistuneille taiteilijoille, kunnon työn tekemisen lupa ja mahdollisuus!

Miksemme kokeilisi, millaiseen suuntaan suomalainen taide lähtisi näillä keinoin kehittymään?