Taidepoliittisen asiantuntijaryhmän hallitusohjelmatavoitteet

#32: - vasemmiston nepotismia 

Olen itse vasemmistolainen taiteilija mutta apurahoja ei ole pahemmin napsahdellut. Sama tilanne on monella muulla kollegalla. Apurahoja on jaossa hyvin vähän ja rahat tosin usein jakaantuvat samoille henkilöille vuodesta toiseen. Yksi syy lienee siinä että monilla taiteilijoilla rahan tarve on yhtäläinen. Rahat jakautuvat usein henkilöille, joita apuraharaatilaiset tuntevat -edes nimellisesti. Ja epäilemättä kavereitakin suositaan.

Sivuhuomautuksena sanoisin että vaikka sen apurahan sattuisi saamaan, ei se vielä mahdollista leveää taiteilijaelämää. Esim. tavanomainen 500-2000 €:n summa humpsahtaa kuvataiteilijalta jo pelkästään gallerian vuokriin tai materiaali- tai työhuonekustannuksiin.

Taide ei ole pelkkää elitismiä, huvia ja humpuukia. Ei rahatalouden väline, jollaisena sitä oikeiston puheissa lähes yksistään käsitellään. Keskustelu taiteen sisällöstä ja tarkoituksesta jää aina ohueksi pienen taiteilijaryhmän asettuessa puolustuskannalle.   Kannatan perustulon kaltaista mallia joka antaisi taiteilijoille rauhan keskittyä olennaiseen, eli omaan työhönsä. Taiteen vaikutus/ merkitys on usein välillistä ja kauaskantoista ja nopeiden voittojen ja yksinkertaisen tyydytyksen tavoittelijoille tämän totuuden ymmärtäminen tuntuu olevan hyvin vaikeaa.