oikeus ja lastensuojelutoiminnan muuttaminen

1) Koko tämä prosessi olisi voitu välttää, mikäli minulle olisi annettu mahdollisuus osoittaa kykyni toimia lasteni vanhempana ja kasvattajana antamalla lapset minulle äidin sairastuttua. Täten ei toimittu, vaan päädyttiin kiireelliseen huostaanottoon ilman tarkempaa selvitystä minun mahdollisuuksista huolehtia lapsista. Minut sivuutettiin asiassa täysin. (Suostuin allekirjoittamaan alkuvaiheessa lisäaikaa huostaanotolle koska sos. tt. halusivat lisäaikaa äidin tilan selvittämiseen. Lisäksi korostan että mielestäni sos. tt. ovat tehneet viranomaisrikoksen, koska he kertoivat minulle että kun kaikki lapset eivät ole biologisia heitä ei voi suoraan antaa minulle vaan heillä täytyy olla sijoituslupa lapsiin että voisivat sijoittaa lapset luokseni jotenka menin allekirjoittamaan sijoitusluvan ja lapset sijoitettiin kolmansille osapuolille vastoin tahtoani. Eli käyttivät väärin antamaani sijoituslupaa.
2) Minun tilannettani alettiin selvittää tarkemmin vasta myöhemmin, kun lapset olivat jo sijoitettu muualle.
3) Lapset sijoitettiin vastaanottokotiin, jossa oli erittäin asenteellinen suhtautuminen isää kohtaa. Kun mainitsin lastensuojeluviranomaisen kanssa käydyssä keskustelussa, että kaikki kymmenen lasta voitaisiin sijoittaa luokseni asumaan, kunnes äidin tilanne selkiytyy, mainitsi eräs vastaanottokodin työntekijä kollegalleen, että "eihän lapsia voi isälle antaa". Tämä tapahtui ensimmäisten päivien aikana, kun kävin vastaanottokodissa, jolloin henkilökunta ei edes tuntenut minua lainkaan. Tämän suuntaisia kommentteja olen kuullut useammalta vastaanottokodin työntekijältä ilman perusteltua syytä. Myöhemmin sain kuulla vastaanottokodin taholta, että minulla ei ole yksin mahdollisuutta saada lapsia kotiini ja että minulla tulisi olla kumppani, jotta voisin saada lapset kotiin. Lakimieheni kysyessä tätä asiaa hallinto-oikeudessa, vastaanottokodin edustaja kuitenkin kielsi asian todenperäisyyden. vastaanottokodin ohjaaja sanoi minulle puhelimessa (keskustelusta on nauhoite), että kun olen pitänyt kuutta lasta yhtä aikaa kotilomalla (ilmoittamatta siitä etukäteen), asiaa tullaan käsittelemään myöhemmin, jonka koin uhkailevana.
4) Minun tapaamisiani lasteni kanssa rajoitettiin käsittämättömistä syistä; hyväksyn syyksi sen, että myöhästyin aikataulusta palauttaessani lapsia vastaanottokotiin, mutten muita syitä. Syyksi mainittiin mm. pari mustelmaa lapsilla, joita saattaa tulla tuon ikäisille ilman, että vanhempi olisi laiminlyönyt huolehtimisvastuutaan (annoin näistä vielä selvityksenkin) sekä se, että lapset olisivat syöneet liian vähän kotilomalla. Tähän tulokseen päätyi vastaanottokodin ohjaaja LAPSEN KERTOMAN PERUSTEELLA (korostan kuitenkin että lapset ovat aina olleet hyvin syötettyinä säännöllisinä kellonaikoina niin kuin hoitopaikoissakin. Eivätkä ole missään vaiheessa valittaneet nälkää. Kertovat jopa saaneensa enemmän ruokaa kotona kuin hoitopaikoissaan.) Lapsilta on lähinnä kyselty mitä muistavat syöneensä ja siihen on pohjautunut vastaanottokodin ohjaajan näkemys lasten ruokavalion riittävyydestä.)
5) Muutenkin vastaanottokodissa luotetaan lapsen kertomaan täysin aina silloin kun kyseessä on jotain negatiivista koskien isää, mutta silloin kun isästä tulee jotain positiivista esille, kertoma kuitataan "olankohautuksella" eikä siihen oteta mitään kantaa. Tämä näkyy myös kirjaamisessa; isän ja lasten tapaamisista kirjataan ylös kaikki vähänkään negatiivinen pienintä asiaa myöten, muttei niitä positiivisia asioita.

6) Myös sosiaalityöntekijöiltä on tullut paljon asiattomia kommentteja, liittyen lähinnä isyyteeni, kykyyni toimia vanhempana ja sukupuoleeni. Olen kokenut, että äitiä suositaan lasten asioissa vain siksi, että hän on äiti ja nainen ja sen vuoksi asenteiden mukaan tärkeämpi henkilö lapsille kuin isä. Olen kuullut mm. seuraavia kommentteja; "Ei ole tullut sellaista miestä vielä vastaan, jolle voisi lapset antaa" (sos. tt ). Kysyessäni sos.viranomaisilta, miksi lapset sijoitettiin kolmansille osapuolille, eikä sijoitettu minun luokseni, vastasivat sos. tt ja sos.tt kaiutinpuhelimeen, että "olisiko meidän pitänyt jäädä odottamaan, että isästä tehdään ensimmäinen lastensuojeluilmoitus?". Mielestäni asiaton kommentti.
7) Yksi suurimmista ja eniten vahinkoa aiheuttavista virheistä on lasten sijoittaminen neljään (!) eri paikkaan. Lapset kärsivät kovin, kun eivät voi tavata heille aikaisemmin läheisiä sisaruksiaan. Myös isän on vaikeampaa järjestää lasten tapaamiset, kun on otettava huomioon kaikkien tahojen aikataulut, välimatkat yms. Isän on joutunut tilanteeseen, jossa "pitää valita" ketä lapsia tapaa ja kenen tapaamisia jättää vähemmälle. Tällaiseen tilanteeseen ei kenenkään pitäisi koskaan joutua.
8) Lapsista nuorin,, on sijoitettu ruotsinkieliseen perheeseen, joka on mielestäni todella väärin. Sosiaalityöntekijän mielestä poikani olisi hyvä puhua ruotsia, ja tähän paremman tiedon puutteessa suostuinkin aluksi. Kunnes sain tietää, että tätä tultaisiin todennäköisesti käyttämään myöhemmin minua vastaan, kun emme puhuisi lapsen kanssa samaa kieltä. Tästä asiasta on myös ennakkotapauksia olemassa, että lasta ei voida sijoittaa biologisille vanhemmilleen, jos heillä ei ole yhteistä kieltä.
9) Sos tt. on päättänyt, että lapseni (n.2v) ei voi tavata isää ilman sijaisäidin tai isän läsnäoloa sekä tapaamiset tapahtuvat valvotusti yksityisellä perhetapaamispaikassa, eli täten ei ole annettu mahdollisuutta osoittaa kykyäni pärjätä lapsen kanssa itsenäisesti. Olen myös kokenut sijaisäidin mukanaolon kiusalliseksi ja epämiellyttäväksi, sillä hän on yrittänyt tapaamisissa kontrolloida tilannetta ja saada pojan huomion pysymään itsessään. Tämä vaikeuttaa minun ja lapsen välisen kontaktin syntyä. Lisäksi sijaisäiti kutsuu itseään "äidiksi" joka ei mielestäni ole asiallista lainkaan.

Myöhemmin kun ilmaisin tyytymättömyyteni hoitopaikan henkilöstölle tapaamisten sujumisen suhteen, oli tapaamispaikoissa sijaisisä paikalla ja tapaamiset ovat sujuneet häiriöittä.

10) Sosiaalitoimi on kääntänyt toiminnallaan ja puheillaan myös äidin isää vastaan. Aiemmin äiti ja isä olivat puheväleissä ja pystyivät sopimaan asioista keskenään, mutta (äidin kertoman mukaan) sosiaalityöntekijät ovat luvanneet tiiviimpiä tapaamisia lasten kanssa ja isompia mahdollisuuksia saada lapset itselleen, jos hän kertoo kielteisiä asioita isästä ja asettuu tätä vastaan. Näin äitikin on osittain muuttanut mielipiteitään.