Vanhusasiavaltuutetun viran ja toimiston perustaminen

Raimo Väisänen
Hamina

/ #12 Mihin olemme menossa

03.02.2009 11:20


Vaihtoehdoton politiikka on johtanut virkamiesvaltaan kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Demokratia ei toimi ja vaihtoehtojen esiin nostaminen tyrmätään suoraltaan. Byrokratiasta on tullut muutoksen este. Tuotanto elämä ja virkamiesvalta rakentaa järjestelmää, missä jokaisen on toimittava omassa kurinalaisessa viiteryhmässään annettujen normien puitteissa. Elinkeinoelämän rakenneuudistuksia toteutetaan elvytyksen nimissä, kuten työnantajien Kela maksujen poisto.
Ruohonjuuritasolla tarvitaan toiminnan käynnistämiseen ihmisiä, ketkä ovat valmiita panostamaan kaiken tarmonsa tehtävien eteenpäin viemiseksi. Meiltä puuttuu rohkeita esikuvia. Leimautumisen pelko johtaa monien kohdalla toimettomuuteen, että voidaan välttää leimautumista usein seuraava negatiivinen julkisuus. Kuka tai mikä toisi oikeutetusti esille yksinhuoltajien, eläkeläisten, sairaiden, työttömien sekä muiden alempien tulorajojen alapuolella elävien henkilöiden ahdingon, leikkaukset koulutus määrärahoissa jne. tehtävää kyllä riittäisi tämän päivän maassamme.
Jos haluat muutosta kunnallispolitiikkaan, niin mene mukaan kansalaistoimintaan, työttömien toimintaan, eläkeläisjärjestöihin jne. tavallisten kuntalaisten arjen tasolle toimimaan yhdessä muiden kanssa. Kansalaistoiminta on laaja kenttä, kenenkään ei kannata kuvitella voivansa olla kaikessa mukana, vaan valitse se toiminta mikä sinulle tuntuu luontevimmalta. Tai mene mukaan ammattiyhdistykseen, päiväkodin tai koulun vanhempaintoimikuntaan, mene sinne missä näet tarvetta ja mahdollisuutta olla mukana vaikuttamassa muutoksiin jotka auttavat ja edistävät alueen kehittämistä, sekä auttavat ihmisiä arjen selviytymiskamppailussa. Kansalaisliike: leikkipuiston tuhoamista vastaan, liikenne turvallisuuden puolesta, turvallisen ympäristön puolesta, riittävien vanhainkotipaikkojen saamiseksi, sosiaali- ja terveyspalvelujen säilymisen puolesta. Osallistu kamppailuun ihmisarvoisen hoidon turvaamiseksi kaikille kuntalaisille varallisuudesta riippumatta ovat konkreettisia esimerkkejä ajankohtaisista toiminta mahdollisuuksista, joissa voi aktiivisesti toimia kansalaistoiminnan tasolla. Kerää nimiä adressiin, pyydä muita mukaan, synnytä joukkoliikettä ja vaadi viranomaisilta ja päättäjiltä toimia asian korjaamiseksi. Elävä ja toimiva kansalaisyhteiskunta edellyttää eri tasojen vuorovaikutusta. Meillä jokainen taso elää omaa elämäänsä irrallaan toisista. Uusiutuminen ja luovan ilmapiirin kehittäminen syntyy kuitenkin vain erilaisuuksien kohtaamisen kautta. Jokaisella on jokin visio maapallon ja oman asuinalueen tulevaisuudesta ja monet tekevät kovasti työtä eri järjestöissä tämän näkemyksen puolesta.
Tärkeätä kuitenkin on se, että järjestöissä toimivien henkilökohtaiset eduntavoittelut eivät pääse riistäytymään edelle yhteisiä etuja ja tämän vuoksi kansalaisjärjestöjen toimijoiden toiminta lukkiutuisi. Aiemmin paikallistoiminta oli paljolti puolueiden toimintaa, niillä oli omat erilaiset paikallisjärjestönsä, jotka tekivät aloitteita paikallisista kysymyksistä. Ihmiset olivat sitoutuneita johonkin poliittiseen aatteeseen ja osallistuivat sen mukaiseen toimintaan. Tänään on toisin, puolueiden toiminta on hiipunut ja puoluejärjestöissä toimivien määrä on romahtanut ja ikääntynyt. Aatteellisuus ja sen mukainen toiminta asioiden puolesta on perinteisissä järjestöissä monin paikoin tyystin kuollut. Markkinavoimien jatkuva vallan kasvu on rajoittanut ihmisten valintamahdollisuuksia ja kuihduttaa demokraattisia instituutioita. Tilalle on työntynyt keinottelu, joka ottaa huomioon vain yhtiöiden ja rahoitusmarkkinoiden edut. Tuloerot kasvavat kaikkialla, niin yhteiskuntien sisällä kuin niiden välillä. Pääomien täydellinen liikkumavapaus, veroparatiisit ja voittoa tavoitteleva rahansiirtojen lisääntyminen ovat pakottaneet kansakunnat ja hallitukset polvilleen sijoittajien edessä. Tämä kehitys on johtanut pääomatulojen kasvuun palkkatulojen ja sosiaaliturvan kustannuksella. Erityisen vakavia ovat seuraukset maassamme, jossa 10% ihmisistä näkee nälkää. Markkinaliberalismin arvojen kyseenalaistamaton asema on johtanut tilanteeseen, jossa kaikkea, niin ihmisiä kuin luontoakin mitataan rahassa.
Julkisen sektorin tehtäviä on yksityistetty, työehtoja huononnetaan ja sosiaaliturvaa heikennetään.
Tätä kaikkea meille päättäjät perustelevat taloudellisilla välttämättömyyksillä ja kilpailukyvyn turvaamisella. Vaihtoehtoja ei heidän mielestään ole. Uusliberalismin arvomaailma on saanut yhä tukevamman jalansijan, yritys- ja konsernijohtajat pyrkivät ohjailemaan ja neuvomaan Euroopan poliittisia päättäjiä siitä miten heidän tulisi toimia ”markkinavoimien eduksi”.
Maassamme harjoitettu politiikka on luovuttanut päätäntävallan virkamiehille ja markkinavoimalle.
Valta on lipunut yhä kauemmas kansalaisilta ja heidän demokraattisesti valitsemilta edustajilta ja demokraattiset rakenteet ovat menettäneet voimansa. Poliittiset puolueet ja suuri osa kansalaisjärjestöistä on sitoutettu uusliberalistiseen järjestelmään rahan voimalla, yhä kasvavilla puoluetuilla ja yhteiskunnallisilla järjestöjen rahoituksella on kansanedustajat, poliittiset päättäjät ja kansalaisjärjestöt tehty hampaattomiksi. Onko toisenlainen maailma mahdollinen? Onko meidän aika palauttaa demokratialle se päätösvalta joka nyt on rahalla? On aika pysäyttää kuntien-, ja valtionyhtiöiden yksityistäminen ja ohjata varoja keinottelusta jokaiselle ihmiselle kuuluvien perusoikeuksien takaamiseen.