Suomen HALLITUKSEN pyydettävä anteeksi Israelilta!

Palestiina-kysymys

24.11.2014

Israelin suurlähettilään Ron Prosorin puhe YK:n yleiskokouksessa 

Puheenjohtaja,

Seison tässä maailman edessä Israelin valtion sekä juutalaisen kansan ylpeänä edustajana. Ylväänä olen edessänne tietoisena, että totuus ja moraali ovat puolellani. Ja kuitenkin olen tässä tietoisena, että tässä yleiskokouksessa totuus kääntyy päälaelleen ja moraali sivuutetaan.

Totuus asiassa on se, että kun kansainvälisen yhteisön edustajat puhuvat Israelin ja palestiinalaisten konfliktista, niin usva laskeutuu hämärtämään kaiken järjellisyyden ja moraalin. Tuloksena ei ole reaalipolitiikka vaan surreaalipolitiikka.

Maailman herpaantumaton huomio israelilais-palestiinalaisessa konfliktissa johtaa vääryyteen kymmeniä miljoonia ihmisuhreja kohtaan, jotka itsevaltaisten hallintojen ja terrorismin alla Lähi-idässä kärsivät. Tällä hetkellä kun kokoonnumme yazideja, bahailaisia, kurdeja, kristittyjä ja muslimeja joutuu radikaalien ääriliikkeiden teloittamiksi ja karkottamiksi, jopa tuhannen ihmisen kuukausivauhdilla.

Kuinka monta päätöslauselmaa olette tuohon kriisiin liittyen saaneet aikaiseksi viime viikolla? Ja kuinka monta erityisistuntoa olette kutsuneet koolle? Vastaus on, ei yhtään. Mitä tämä kertoo kansainvälisestä huolesta ihmiselämää kohtaan?  Eipä paljon, mutta se äänekkäästi kertoo kansainvälisessä yhteisössä vallitsevasta tekopyhyydestä.

Seison edessänne kertoakseni teille totuuden. Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan 300 miljoonasta arabista alle puoli prosenttia on todella vapaita ja he kaikki ovat Israelin kansalaisia. Israelin arabit ovat ehkä kaikkein koulutetuimpia arabeja maailmassa. Heidän joukossa on johtavia lääkäreitä ja kirurgeja, he ovat vaalikelpoisia parlamenttiimme ja he toimivat tuomareina korkeimmassa oikeudessamme. Miljoonat miehet ja naiset Lähi-idässä ottaisivat avosylin vastaan tällaiset mahdollisuudet ja vapauden. Siitä huolimatta valtio toisensa perään aikoo tältä puhujakorokkeelta tänään arvostella Israelia, pientä demokratian saareketta, jota itsevaltiaat ja sortajat ympäröivät.

Puheenjohtaja,

Konfliktissamme ei milloinkaan ole ollut kyse Palestiinan valtion perustamisesta. Kyseessä on aina ollut juutalaisen valtion olemassaolo.

Tällä viikolla, marraskuun 29 päivänä 1947, ts 67 vuotta sitten Yhdistyneet Kansakunnat äänesti (brittimandaatin) maa-alueen jakamisesta juutalaiseksi valtioksi ja arabivaltioksi. Juutalaiset hyväksyivät päätöksen mutta arabit eivät. Mutta he eivät vain vastanneet kieltävästi vaan Egypti, Jordania, Syyria, Irak, Saudi Arabia ja Libanon aloittivat tuhoamissodan vastasyntynyttä valtiota vastaan. Tämä on historiallinen totuus, mitä arabit yrittävät vääristää. Arabien historiallisen erehdyksen ja poliittisen ahdasmielisyyden ovat saaneet kokea monet sotien ja terrorismin uhrit.

YK:n mukaan 700.000 palestiinalaista joutui pakolaisuuteen sodassa, minkä arabit itse aloittivat. Samaan aikaan noin 850.000 juutalaista oli pakotettu pakenemaan arabivaltioista. Minkä takia juutalaispakolaisten kohtalo 67 vuotta on YK:ssa täysin unohdettu kun taas palestiinalaisten kohtaloa käsitellään vuosittain? Ero on siinä, että Israel teki kaikkensa juutalaispakolaisten sopeuttamiseksi yhteiskuntaan. Arabit tekivät juuri päinvastoin.

Pahinta palestiinalaisiin kohdistuvaa sortoa esiintyy arabivaltioissa. Useimmissa arabivaltioissa palestiinalaisilta evätään kansalaisuus ja he joutuvat siellä syrjinnän kohteiksi. He eivät saa omistaa maata ja tietyt ammatit ovat heiltä kiellettyjä. Ja kuitenkin, näistä rikoksista ei yksikään sisälly edessänne olevissa päätöslauselmissa.

Jos todella kantaisitte huolta palestiinalaisten ahdingosta, niin edessänne tulisi olla vaikka vain yksi päätöslauselma, joka käsittelisi Syyriassa tapettuja tuhansia palestiinalaisia. Ja jos olisitte huolissanne palestiinalaisista, niin ainakin yhdessä päätöslauselmassa tulisi tuomita palestiinalaisten kohtelu pakolaisleireissä Libanonissa.

Mutta näitä päätöslauselmia ei ole. Syy on siinä, että tämän päivän keskustelussa ei ole kyse rauhasta tai kantaa ottaminen palestiinalaisten puolesta vaan kyseessä on Israelin vastainen keskustelu.        

Puheenjohtaja,

Euroopan valtiot väittävät edustavansa vapautta, tasa-arvoa ja veljeyttä, mutta mikään näistä ei ole edes lähellä totuutta. Kuulen eurooppalaisten johtajien usein julistavan, että Israelilla on turvallisten rajojen sisällä oikeus olemassaoloonsa. Se mieluisaa. Mutta minun on todettava, että se kuulostaa yhtä järjelliseltä jos minä julistaisin Ruotsilla olevan oikeus olemassaoloonsa turvallisten rajojen sisäpuolella. 

Turvallisuuden ollessa kyseessä Israel on kokemuksesta oppinut, että emme voi luottaa muihin, vähiten Eurooppaan. Vuonna 1973, juutalaisen vuoden suurimpana pyhäpäivänä Jom Kippurina, ympäröivät arabivaltiot hyökkäsivät Israeliin. Juuri muutamaa tuntia ennen sodan alkamista silloinen pääministerimme Golda Meir teki kipeän päätöksen olla suorittamatta ennaltaehkäisevän iskun. Israelin hallitus ymmärsi, että jos iskisimme ensin, niin silloin menettäisimme kansainvälisen avun ja tuen.

Arabiarmeijoiden edetessä kaikilla rintamilla tilanne Israelissa paheni. Miestappiomme kasvoi ja pula aseista ja ammuksista läheni huolestuttavaa tasoa. Tuossa hätätilanteessa presidentti Nixon ja ulkoministeri Henry Kissinger suostuivat toimittamaan joukoillemme panssarivaunuja ja ammuksia, jotka oli ahdettu Galaxy-kuljetuskoneisiin. Ongelmaksi tuli koneiden tankkaaminen matkalla Israeliin.

Vaikka arabiarmeijat lähestyivät joka puolelta ja olemassaolomme oli uhattuna, niin mikään Euroopan valtio ei suostunut kuljetuskoneiden tankkaukseen. Väliintulollaan Yhdysvallat sai neuvoteltua koneiden tankkaamisen tapahtuvaksi Atzoreilla. Israelin hallitus ja kansa eivät milloinkaan unohda aikaa, jolloin olemassaolomme todella oli vaakalaudalla, niin ainoastaan yksi valtio, Yhdysvallat, tuli avuksemme.

Israel on kyllästynyt Euroopan johtajien tyhjiin lupauksiin.  Juutalaisella kansalla on pitkä muisti. Emme ikinä unohda, että petitte meidät 1940-luvulla. Petitte meidät myös 1973. Petätte meidät myös tänä päivänä.

Jokaisen Euroopan valtion parlamentin ennenaikainen ja yksipuolinen päätös tunnustaa Palestiinan valtio antaa palestiinalaisille juuri haluamansa, ts. valtion ilman rauhaa. Tarjoamalla heille valtion hopealautasella palkitsette yksipuoliset toimet ja viette palestiinalaisilta kaiken yllykkeen neuvotella sovinnosta tai väkivallasta pidättäytymisestä. Viestitätte, että palestiinalaisjohto voi istua terroristien kanssa samassa hallituksessa ja yllyttää väkivaltaan Israelia vastaan maksamatta siitä mitään hintaa.

Ruotsi on ensimmäinen EU-maa, joka virallisesti on tunnustanut Palestiinan valtion. On ihmeteltävä mikä sai Ruotsin hallituksen ottamaan tämän askeleen. Muissa alueellamme olevissa konflikteissa Ruotsin hallitus kyllä vaatii suoria neuvotteluja osapuolten kesken mutta palestiinalaisten ollessa kyseessä, yllätys-yllätys, Ruotsi levittää punaisen maton.

Valtiosihteeri Söder ilmeisesti uskoo olevansa täällä paikalla juhlistaakseen hänen hallituksensa niin kutsuttua historiallista tunnustamista, kun se todellisuudessa on vain historiallinen erehdys.

Ruotsin hallitus saattaa isännöidä Nobel-palkinnon juhlallisuuksia mutta heidän (Ruotsin hallitus) kyynisessä poliittisessa kampanjassa lepytellä arabeja ja päästä Turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi ei ole mitään ylevää (=noble). Turvallisuusneuvoston jäsenmailla tulisi olla vaistoa, herkkyyttä ja herkkätunteisuutta (sense, sensitivity, sensibility). Niin, Ruotsin hallitus ei ole osoittanut minkäänlaista vaistoa, herkkyyttä tai herkkätunteisuutta, ainoastaan järjettömyyttä (nonsense).

Israel on kokemuksesta oppinut, että kansainvälisen yhteisön mielipiteen noudattaminen johtaa turmiollisiin seurauksiin. Vuonna 2005 yksipuolisesti purimme jokaisen siirtokunnan ja siirsimme jokaisen kansalaisemme Gazan kaistalta. Lähensikö se meitä rauhaan? Ei totisesti. Se edesauttoi Irania lähettämään sinne terroristikannattajansa perustamaan terroripesäkkeen rajojemme tuntumaan.

Voin vakuuttaa, että emme toista tuota erehdystä. Kun on kyse turvallisuudestamme, niin emme voi emmekä halua luottaa muihin. Israelin on itse kyettävä puolustautumaan.

Puheenjohtaja,

Israelin valtio on esi-isiemme Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin maa. Se on maa, minne Mooses johdatti juutalaisen kansan, minne Daavid rakensi linnansa, minne Salomon rakensi juutalaisten Temppelin ja missä Jesaja näki näyn ikuisesta rauhasta.

Juutalaiset ovat tuhansien vuosien ajan keskeytyksittä asuneet Israelin maassa. Olemme selvinneet assyrialaisten, babylonialaisten, helleeni-kreikkalaisten ja roomalaisten valtakuntien nousun ja tuhon. Ja olemme kestäneet tuhansien vuosien vainot, karkotukset sekä ristiretket. Juutalaisen kansan ja maan yhteys on särkymätön. Mikään ei voi muuttaa totuutta; Israel on kotimme ja Jerusalem on ikuinen pääkaupunkimme. Samalla me tiedostamme Jerusalemin merkityksen myös muille uskonnoille. Israelin hallinnassa jokainen, siis jokainen, voi uskoon ja kansalaisuuteen katsomatta vierailla kaupungin pyhillä paikoilla. Aiomme säilyttää tämän jatkossakin. Ainoat, jotka pyrkivät tämän muuttamaan, ovat palestiinalaisjohtajat.

Presidentti Abbas kertoo kansalleen juutalaisten saastuttavan Temppelinvuoren. Hän on julistanut raivon päiviä ja kehottanut palestiinalaisia ”kaikin keinoin” estämään juutalaisia vierailemasta Temppelinvuorella. Tuo osoittaa vastuuttomuutta eikä sitä voi hyväksyä. Ei tarvitse olla katolilainen voidakseen käydä Vatikaanissa eikä täydy olla juutalainen käydäkseen Itkumuurilla. Mutta palestiinalaiset toivovat, että jonain päivänä vain muslimit voisivat vierailla Temppelinvuorella.

Te kansainvälinen yhteisö ojennatte kätenne fanaattisille ääriaineksille. Teidän, jotka julistatte suvaitsevaisuutta ja uskonnon vapautta, tulisi hävetä. Israel ei milloinkaan salli tämän tapahtuvan. Me varmistamme, että pyhät paikat pysyvät aina kaikille uskonnoille avoimina.  

Puheenjohtaja,

Kukaan ei kaipaa rauhaa enemmän kuin Israel. Kenenkään ei tarvitse selittää rauhan merkitystä vanhemmille, jotka ovat lähettäneet lapsensa puolustamaan isänmaataan. Kukaan ei ymmärrä paremmin onnistumisen ja epäonnistumisen suuren merkityksen kuin me israelilaiset. Israelin kansa on vuodattanut liian paljon kyyneleitä ja haudannut liian monta poikaansa ja tytärtänsä.

Olemme valmiita rauhaan mutta emme ole naiiveja. Tärkein on Israelin turvallisuus. Vain vahva ja turvallinen Israel on kykenevä laajaan rauhaan.

Kuluneen kuukauden aikana on jokaiselle tullut selväksi, että Israelilla on välittömiä ja kiireellisiä turvallisuustarpeita. Viime viikkoina palestiinalaiset terroristit ovat ampuneet ja puukottaneet kansalaisiamme sekä kahdesti törmänneet autoillaan jalankulkijoihin. Vain muutama päivä sitten kirvein ja ampuma-asein varustautuneet terroristit raa´asti hyökkäsivät aamurukouksessa olleiden juutalaisten kimppuun. Olemme tilanteessa missä israelilaiset eivät edes ole turvassa synagogassa.

Nämä iskut eivät tulleet tyhjästä. Ne ovat tuloksena vuosia jatkuneesta opillisesta kiihottamisesta. Juutalainen sananlasku sanoo: Elämän ja kuoleman ja välineet löytyvät kielen voimasta.

Juutalaisena ja israelilaisena tiedän varmuudella, että vihollisemme todetessa haluavansa hyökätä kimppuumme, niin hän myös sitä tarkoittaa. Hamasin peruskirja, joka kehottaa itsensä uhraamiseen, yllyttää Israelin tuhoamiseen sekä juutalaisten surmaamiseen kaikkialla. Hamas ja muut terroristiryhmät ovat jo vuosia lähettäneet itsemurhapommittajia kaupunkeihimme, laukaisseet raketteja ja pyrkineet sieppaamaan ja surmaamaan kansalaisiamme.

Entä palestiinalaishallinto? Se johtaa järjestelmällistä vihan lietsontaa. Kouluissa lapsille opetetaan, että Palestiina ulottuu Jordanjoesta Välimereen asti. Moskeijoissa uskonnolliset johtajat levittävät myrkyllistä valhetta, minkä mukaan juutalaiset tuhoavat muslimien pyhiä paikkoja. Urheilussa joukkueet on nimetty terroristien mukaan. Lehdissä pilapiirtäjät kehottavat terrori-iskuihin israelilaisia vastaan.

Lähes kaikkialla lapset varttuvat katselemalla piirrettyjä kuten laulavaa ja tanssivaa Mikkihiirtä. Myös palestiinalaiset lapset varttuvat katsoen Mikkihiirtä mutta Palestiinan virallisella televisiokanavalla Mikkihiirtä muistuttava hahmo tanssii päällään räjähdevyö ja laulaa ”kuolema Amerikalle ja kuolema juutalaisille”.  

Minä haastan 1teidät täällä tänään tekemään välillä jotain rakentavaa. Tuomitkaa julkisesti väkivalta, tuomitkaa väkivaltaan kiihottaminen ja tuomitkaa vihan perinne.

Useimmat uskovat vihan olevan seurausta juutalaisten ja arabien välisestä tai Israelin ja palestiinalaisten välisestä konfliktista. He ovat väärässä.  Olemme läsnä kamppailussa, missä osapuolina ovat ne, jotka pyhittävät elämän ja ne jotka juhlivat kuolemaa.

Juhlintaa ja ilonpitoa seurasi useissa palestiinalaistaajamissa Jerusalemin synagogassa tapahtuneen verisen iskun jälkeen. Ihmiset tanssivat kaduilla ja ihmisille jaettiin makeisia. Nuoret miehet kantoivat kirveitä ja moskeijoiden kovaääniset välittivät kiitosta ja ylistystä iskun suorittaneille marttyyreille ja sankareille.

Ei ole ensimmäinen kerta kun näimme palestiinalaisten juhlivan viattomien murhia. Olemme nähneet niitä jokaisen terrori-iskun jälkeen, jopa syyskuun 11. päivän iskussa täällä New Yorkissa. Voi vain kuvitella millaisen yhteiskunnan Palestiinan valtio tuottaisi. Kaipaako Lähi-itä todellakin terrorivaltiota? Jotkut kansainvälisen yhteisön jäsenistä tukevat ja yllyttävät tähän.

Puheenjohtaja,

Saapuessamme tänne YK päämajaan ohitimme kaikkien 193:n jäsenvaltion liput. Jos vaivaudutte laskemaan, niin niiden joukosta löytyy 15 lippua missä on puolikuu ja 25 lippua missä on risti. Ja sieltä löytyy yksi lippu missä on juutalainen Daavidin tähti. Kaikkien maailman valtioiden joukossa on yksi valtio, vain yksi pieni kansallisvaltio juutalaisille. Joillekin sekin on liikaa.

Seison edessänne tänään ja muistelen kaikkia niitä vuosia, jolloin juutalainen kansa sai maksaa verellään maailman tietämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä. Ne ajat eivät milloinkaan pala. Me emme nöyristele sitä, että olemme vapaa ja itsenäinen kansa omassa maassa. Emmekä milloinkaan pyydä anteeksi, että puolustaudumme.

Niille valtioille, jotka antavat ennakkoluulojen korvata totuuden sanon: J´accuse (minä syytän).

Syytän tekopyhyydestä, syytän kaksinaamaisuudesta. Syytän pyrkimyksistä sallia valtiomme tuhoamisen. Syytän tyhjistä julistuksista sallia Israelin puolustautua. Syytän myönnytysten vaatimisesta Israelilta mutta ei mitään palestiinalaisilta.

Tässä valossa syyte on selvä: Ette ole rauhan puolella ettekä palestiinalaisten puolella. yksiselitteisesti olette Israelia vastaan.

Kansainvälinen yhteisö on valinnan edessä: Voitte tunnustaa Israel juutalaisten kansallisvaltiona tai sallia palestiinalaisjohdolle oikeuden kieltää historiamme ilman seuraamuksia. Voitte julkisesti julistaa, että palestiinalaisten nk. paluumuutto-oikeus ei voi toteutua tai voitte jättää tuon vaatimuksen esteeksi sovinnolle. Voitte torjua palestiinalaisten kiihotukset vihaan tai sallia vihan ja radikalismin saavan yliotteen tulevina sukupolvina.

Voitte ennenaikaisesti tunnustaa Palestiinan valtion tai voitte rohkaista palestiinalaishallintoa perumaan sopimuksensa Hamasin kanssa ja palamaan suoriin neuvotteluihin.

Valinta on teillä. Voitte myös jatkossa ohjata Palestiinalaiset pois rauhaan tähtäävästä suunnasta tai viitoittaa tie kohti pysyvää rauhaa.

  Kiitos puheenjohtaja.