Suomensuomalaisten tasa-arvoinen kohtelu varmistettava

1. Eikö ns.haavoittuvaisia vähemmistöjä pidä suojella ilmaisuilta konkreettisten tekojen lisäksi? 

Tasa-arvoisen sananvapauslain kannattajat eivät välttämättä näe ongelmaa esim.vammaisten erityissuojelemisessa (syy on kerrottu adressissa) myös pelkiltä sanoilta, mutta he ovat sitä mieltä, että ihmisillä on ajatuksia joka tapauksessa ja vähemmistöstatus määritellään nykyisellään ongelmallisesti tai tarkoitushakuisesti ja on joka tapauksessa epäselvää, onko ns.viharikoslainsäädännöstä kokonaisuudessaan enemmän haittaa kuin hyötyä*. Kuten sanottua, Nelson Mandela taisteli elämänsä etnistä vähemmistöä vastaan ja häntä pidettiin pyhimyksenä Suomen lehdistössä ja suomalaiset ovat myös vähemmistö tässä maailmassa, kuten valkoiset ovat vähemmistö ei-valkoisiin verrattuna. Valkoisten erityisen korkea taipumus uhriutua (jäädä uhriksi eri etnisyyksien kohtaamisissa) viittaa myös siihen, että Suomen ja muiden Euroopan maiden valkoiset olisivat valtasuhteiden kannalta vähemmistö omassa maassaan, vaikka päämäärällisesti näin ei olekaan.

On myöskin aivan selvää, että ihmisillä on kyky vaikuttaa aiheuttamiinsa ajatuksiin omalla käytöksellään. Jos esim.suurin osa jostakin ns.vähemmistöstä valitsee epäsosiaalisen käytöksen polun, aiheuttaa tämä tietenkin erilaisia ajatuksia kuin rauhanomainen ja lainkuuliainen käyttäytyminen. Eri väestöryhmien käytöserot heijastuvat aivan selvästi myös ihmisten kannanottoihin. Tämä viittaa siihen, että paras tapa ehkäistä "kiihottamista" (eli rehellisesti sanottuna epäimartelevia kannanottoja) on muuttaa ihmisten ajatuksiin vaikuttavia käytösmalleja. Toinen vaihtoehto on, että annetaan epäimartelevan ja konkreettisen reaalikäytöksen jatkua sellaisenaan, mutta yritetään silti pitää tästä käytöksestä kärsivien ihmisten kannanotot imartelevana tai neutraalina valtion väkivallan uhalla, ylläpitäen illuusiota siitä, ettei näitä ajatuksia olisikaan. Tätä jälkimmäistä tapaa voisi ehkä parhaiten luonnehtia nykypolitiikaksi.

Jos ihmisillä ei ole lupaa esim.kertoa kahden eri kulttuurin välisten toimintatapojen olevan ristiriidassa keskenään rangaistuksen tai syrjäyttämisen pelossa, ei tähän asiaan voida koskaan saada muutosta, koska virallisesti ongelmaa ei ole olemassa tai jos on, niin se johtuu valkoisten/suomalaisten/kristittyjen pahuudesta.

2. Eivätkö ns.kiihottamisen kriteerit täyttäneet teot ole rankempia kuin julkisen ja puolijulkisen vallan kohdistamat kannaotot suomensuomalaisia ja valkoisia kohtaan?

Jos verrataan rankimpia (joko todellisia tai kuvitteellisia) kiihotuslain syyniin joutuvia kannanottoja valtakunnallisten tiedotusvälineiden suomensuomalaisiin kohdistamiin ilmaisuihin, niin voidaan toki yrittää väittää, että näin olisi. Tässä olisi vain pakko muistaa sekin, että suomalaisia tai valkoisia yksipuolisesti kritisoivat tai olennaisia asioita kertomatta jättävät tiedotukset tai kannanotot (esim.valitettavan yleinen taipumus käsitellä rasismin käsitettä epärehellisellä tavalla, jossa suurin uhriryhmä eli suomensuomalaiset suljetaan käsittelystä pois jo alussa) ovat palkattujen tahojen tai henkilöiden tuottamia, valtakunnallisia, näkyviä (lehti sisältöineen tulee ihan konkreettisen fyysisesti henkilöä vastaan esim.kaupassa ja tv-lähetys voi tulla nettiin, mutta blogikirjoitus ei tule televisioon) ja hyvää mainetta ja suurta valtaa nauttivien tahojen tuottamia, mukaan lukien tietyt yliopistojen ja korkeakoulujen tutkinto-ohjelmat kulttuurimarxistisine kursseineen.* Yksityishenkilö taas voi saada esim.pahoinpitelytuomioihin verrattuna kovan rangaistuksen siitä, että joku usealla tavalla tulkittava teksti on ollut pienellä keskustelupalstalla joitakin tunteja. Ilmaisujen potentiaalinen teho ja näkyvyys on siis aivan toisesta maailmasta.

On myöskin todettu, että netissä levitetyt kuvaukset mm.siitä, miten joku haluaisi päättää tunnetun ja nuhteettoman taustan omaavan, mutta sananvapauslakeihin ja massamaahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvan ihmisen elämän, eivät ole edenneet syytteen asteelle, vaikka yksityishenkilö on paljon haavoittuvaisempi kuin vaikka miljardipäinen etninen ryhmä tai rotu. Sen lisäksi ihmisillä on ilmeisesti lupa pilkata esim.suomalaisten suuronnettomuuksien uhrien muistoa ilman rikosoikeudellisia seuraamuksia, jota suurin osa sananvapausrikoksista tuomituista voisi hyvinkin pitää paheksuttavana. Asioiden ollessa näin, mistä tavallisen suomensuomalaisen pitäisi tietää syyllistyneensä rikokseen esittäessään epäimartelevan ajatuksen ns.vähemmistöstä? Ehkei mistään. Ainut suhtautumisvaihtoehto ei joka tapauksessa ole kannanoton tuottajan päälle kaatuminen koko valtion painon voimalla rikostuomioita tehtaillen, kuten on todistetusti käynyt liian monessa tapauksessa, vaan vaihtoehtona voisi olla vaikka joku huomautus, joka ei edistä syrjäytymistä samalla tavalla. Tämän lisäksi on mainittu se mahdollisuus, että sananvapauden rajoittaminen, jopa hyvin kyseenalainen sananvapauden rajoittaminen (eli nykysysteemin kaltainen järjestelmä, jossa sananvapautta saa käyttää, kunhan oma syntyperä on oikea ja/tai kohteen syntyperä tai uskonto oikea) voitaisiin pitää voimassa, mutta siirryttäisiin epärehellisestä mahtipontisuudesta ja telepatian teeskentelemisestä johonkin neutraaliin rikosnimikkeeseen ja suhtautumistapaan. Jos suomensuomalaista tulee siis rangaista sellaisesta ilmaisusta, josta ei-suomensuomalaista ei rangaistaisi, niin tekoa voisi luonnehtia vaikka nimityksellä "poliittisesti epäkorrekti ilmaus". Tällainen neutraali ja objektiivinen nimitys kattaisi kaikki tässä kontekstissa relevantit ilmaisun muodot; vitsit, traumojen käsittely ja muu höyryjen päästely sekä kaikki sellaiset ilmaisut, jotka voidaan tarkoitushakuisesti tulkita poliittisesti tavoitteellisiksi, mutta jotka heijastelevat tosiasiassa jotakin muuta, ihmisten tunnetusti sanoessa toisinaan sellaisia asioita, joita he eivät välttämättä tarkoita ja ihmisten tulkitessa näiden sanojen tarkoituksia toisinaan aivan väärin. 

*Englannin kielen ja kulttuurin (esim.Itä-Suomen yliopisto) kuuluu kurssi nimeltä "Valkoisuuden tutkimus" (4op). Kurssilla kannustetaan perehtymään mm.intellektuelli Noel Ignatievin ajatuksiin, joka on ilmeisesti ehdotellut valkoisen rodun tuhoamista. Jälkeenpäin kannanottoja on perusteltu siten, että hän haluaisikin tuhota rasistisena pitämänsä käsityksen erillisistä roduista. Olennaista tässä on se, että ajatuksille altistetaan tahallisesti korkeassa opinahjossa ja jos Ignatiev olisi suomensuomalainen, joka kirjoittaisi tällaista johonkin suojeltuun ryhmään X kuuluvasta ryhmästä blogissa tai foorumilla, ei häneltä kysyttäisi ainakaan hänen etujaan edistävällä tavalla, josko hänen tekstillään oli joku muu merkitys, mikä ei mahtunut poliisin tai sittemmin toisen oikeusasteen edustajan päähän, vaan tuomiotehtailu saattaisi edistyä hyvinkin liukkaasti. 

*Kirjassaan "Hate Crimes: Criminal Law and Identity Politics" (Oxford University Press) James Jacobs ja Kimberly Potter esittävät, että viharikoskäsite lisää eri ryhmien välisiä jännitteitä ja saattaa johtaa lisää uhreja vaativiin kostotoimenpiteisiin, koska oikeudet määrittelevät jonkun teon hyökkäykseksi jotakin kokonaista kansanryhmää kohtaan, vaikka todellisuudessa tästä ei olisi kyse.