Aseiden totaalikiellon vastustaminen

Julkaistu: ASE-lehti 6/2008; MEDIA SALASI TÄRKEIMMÄN

Myyrmanni, Jokela, Kauhajoki MEDIA SALASI TÄRKEIMMÄN

Mikko Niskasaari

Kauhajoen veritekojen jälkeen tiedotusvälineet eivät etsineet syytä, vaan helppoa syntipukkia. Häly nostettiin käsiaseista, koska ei haluttu käsitellä ongelmaa. Tutkijoilta median lietsoma käsiasehysteria ei saa mitään tukea.


Kauhajoen koulutuskeskuksessa 23.9.2008 kajahtaneista laukauksista ei ollut kulunut kahta tuntia, kun valtiovalta jo ryhtyi piilottelemaan niiden syitä. Ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan pääministeri Matti Vanhanen puhui vain Jokelan kouluammuskelusta marraskuussa 2007 ja Kauhajoen murhenäytelmästä. Vanhanen myös lanseerasi ajatuksen käsiaseiden täyskiellosta.
Nuoren miehen vuonna 2002 Myyrmannin kauppakeskuksessa tekemää pommi-iskua ei Vanhaselle ei ollut olemassakaan, eivätkä ministerit ole halunneet puhua siitä myöhemminkään.

Myyrmannin pommin unohtaminen sopi myös suurimmalle osalle tiedotusvälineistä. Kahdessa ensimmäisessä Kauhajoen ampumisten jälkeen ilmestyneessä Helsingin Sanomien numerossa ei edes mainittu Myyrmannin pommia. Noin täydellinen unohdus tuskin oli tahatonta. Lähes yhtä niukka linja oli myös iltapäivälehdissä ja useimmissa muissa sanomalehdissä. Vaikenemiselle on syynsä.

Lainaus:
"Myyrmannia ei voi selittää käsiaseilla. Tekona se on kuitenkin periaatteessa samanlainen, kuin Jokelan ja Kauhajoen tapaukset"
, toteaa sosiologi Jussi Särkelä. Hän on Mielenterveyden Keskusliiton entinen toiminnanjohtaja, joka analysoi joukkomurhien taustoja tänä syksynä ilmestyneessä kirjassaan Koulumurhat.

Akatemiatutkija Mika Aaltola Ulkopoliittisesta instituutista perehtyi muutama vuosi sitten Myyrmannin pommi-iskuun.

Lainaus:
"Tarkastelin sitä aikoinaan parissa artikkelissani ja sain niistä kommentteja tyyliin "miksi sä nyt tuosta kirjoitat?". Myyrmannia pidettiin ikään kuin harmillisena tapahtumana, se haluttiin nähdä jopa vahinkona. Pidin luterilaisen kansanuskon ilmentymänä, ettei sitä hyväksytty poliittiseksi väkivallaksi. Tämä on lintukotoajattelua: "ei meillä tapahdu sellaista". Jokelan jälkeen tuli paljon selvemmäksi, mistä Myyrmannissa saattoi olla kysymys"
, Aaltola kertoo.

Hallituksella oli tarve saada asia rajatuksi mahdollisimman nopeasti mahdollisimman yksinkertaiseksi. Jokelan jälkeen hämmästeltiin yleisesti koulujen heikkoja resursseja, suuria luokkakokoja, terveydenhoitajien vähyyttä. Tähän luvattiin parannuksia ja Jokelaan palkattiin kiireellä 32 erilaista psykoterapeuttia korjaamaan vahinkoja. He työskentelevät siellä edelleenkin. Hallitus ei kuitenkaan perunut yleistä ohjelmaansa leikata kouluista lähes 2000 virkaa. Leikkaukset jatkuvat myös Kauhajoen jälkeen.

Piti siis unohtaa Myyrmanni, ja keskittää huomio käsiaseisiin. Vaihtoehtona olisi miettiä, mitä on tapahtunut Suomessa, jossa nuoret, 18-22 -vuotiaat miehet ovat kuudessa vuodessa tehneet kolme sellaista joukkomurhaa, jollaisia tässä maassa ei ole nähty sitten vuoden 1918. Muutoksen syitä pohdittaessa olisi lähdettävä ainakin vuodesta 1991, pahimmasta lamavuodesta. Sen jälkeen hallitusvastuussa ovat olleet kaikki suuret ja lähes kaikki pienemmätkin puolueet. Siksi eduskunnassakaan ei etsitä syitä, vaan helppoja syntipukkeja. Se on loogista, mutta epärehellistä.

Oudompaa on tiedotusvälineiden halu haudata ongelma. Myyrmannin ja vielä Jokelan jälkeen tiedotusvälineet haastattelivat runsaasti eri alojen tutkijoita, koettaen löytää selityksiä tapahtuneille. Kauhajoen uutisoinnissa heitä kuultiin huomattavasti vähemmän, media toimi kuin hallituksen talutusnuorassa. Vain sisäministeri Anne Holmlundin kimppuun käytiin - koska hän ei lähtenyt varauksetta mukaan käsiasehysteriaan.


Aseet ja mielisairaus eivät selitä

Myyrmanni ei kelvannut kuvaan, jonka tiedotusvälineet Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhista loivat, mutta mielisairaus kelpasi. Jokelan tappajan osalta "syylliseksi" on tarjottu jopa hänen käyttämiään masennuslääkkeitä. "Se on täyttä hölynpölyä. Lähes 400 000 suomalaista käyttää niitä joka päivä", muistuttaa Jussi Särkelä.

Mielisairautta oli helppo kaupata kansalle, koska teot sinällään ovat tietysti tavallisen ihmisen silmissä mielettömiä. Mielisairaus-teesillä luotiin kuva, että on yleinen vaara aseenomistajien sekoamisesta. Teesi väittää jokaisen aseluvan lisäävän väistämättä ampuma-aseilla tehtävien henkirikosten riskiä. Mielisairaus sopi saumattomasti käsiasehysteriaan, jonka lietsomisen käynnisti pääministeri Matti Vanhanen ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan 23.9 kello 13.

Mielisairauteen sopi myös puhe syrjäytymisestä, vaikka tosiasiassa yksikään kolmesta joukkomurhaajasta ei ollut syrjäytynyt. Jokelan tappaja opiskeli loppuun asti menestyksellä kohti ylioppilaskokeita. Myös Kauhajoen ampuja pärjäsi koulussaan varsin hyvin ja viihtyi murhia edeltäneen illan leppoisassa kaveriporukassa televisiota katsellen. Koulunkäynnin keskeyttämisestä, työttömyydestä, alkoholi- ja huumeongelmista tai muista syrjäytymisen tunnusmerkeistä ei ollut kenenkään kolmen kohdalla tietoakaan.

Lainaus:
"Tapaukset eivät ole mielenterveyskysymys. Tekijät olivat tavallisia nuoria, mutta he uskoivat johonkin, johon me muut emme usko. He olivat luoneet oman maailmansa",
toteaa Vesa Puuronen, Kuopion yliopiston kasvatussosiologian, erityisesti nuorisotutkimuksen dosentti.

Lainaus:
"Valtavalla määrällä ihmisiä on jonkinlainen mielenterveysongelma. Miten niistä voitaisiin saada selitys tällaisiin tapauksiin? En pidä mielenterveysselitystä järkevänä vastaavien tapausten ehkäisemisen kannalta",
sanoo akatemiatutkija Mika Aaltola.

Lainaus:
"Kun skitsofreenikko tappaa metrossa kirveellä ihmisen, se on mielenterveyskysymys, siinä ei ole mitään ideologiaa takana.. Sen sijaan nämä teot ovat ideologisia".


Myös murhien selittämisen käsiaseiden saannilla tutkijat murskaavat täysin.

Lainaus:
"Käsiaseista puhuminen on todellisten syiden väistämistä. Ei aselaki ollut ennen Jokelaa löystynyt. Eikä ase tapa, sitä pitelevä ihminen tappaa. Käsiaseet ovat helppo keino päästä puhumasta syistä"
, huomauttaa Jussi Särkelä. Kirjassaan hän ampuu - jos kielikuva sallitaan - vielä kovemmilla:

Lainaus:
"Aselainsäädännön tiukentaminen nyt loisi pian hyvänolontunteen, että riittävä on tehty koulusurmien ehkäisemiseksi. Syyt jäisivät, eivätkä pyssyt ole ainoita surmavälineitä. Myyrmannissa oli naulakääröön kiedottu pommi. Luultavasti käsiaseiden saannin ehkäiseminen johtaisi niitä tuhoisampien aseiden käyttöön".


Pommin rakentaminen on pelottavan helppoa. Myyrmannin pommimies sai tarvikkeet kaupasta ja ohjeet internetistä.

Koulu laistaa vastuunsa

Vaikka tutkijat etsivät joukkomurhien syitä osin eri suunnilta, heidän kirjoituksissaan ja haastattelulausunnoissaan on myös yhteinen punainen lanka. Se on viha ja vihakulttuurit. Erityisen selvästi se näkyi Jokelassa tappaneen Pekka-Eric Auvisen tapauksessa..

Lainaus:
"Keskeinen osa Auvisen maailmankuvaa oli usko siihen, että ihmiskunta jakautuu suureen, älyllisesti heikkotasoiseen ja arvottomaan massaan ja älykkääseen eliittiin, johon hän itse uskoi kuuluvansa. Tällä ajatuksella löytyy yhtymäkohtia niin Adolf Hitlerin kuin Friedrich Nietzschenkin ajatuksiin. Myös esimerkiksi muutamien yhteiskuntatieteilijöiden propagoimat ajatukset perityn älykkyyden ja kansakuntien vaurauden välisistä yhteyksistä mahdollistavat, nuoruuden ehdottomuudella loogiseen loppuunsa vietyinä, samantyyppisiä ajatuskulkuja. Pentti Linkolan ajatusten perusteella voi päätyä sellaisiin johtopäätöksiin kuin Auvinen. Koska Auvinen ajatteli suuren osan ihmisistä olevan arvottomia ja uskoi itse kuuluvansa eliittiin, jolla on jumalankaltainen valta päättää kuka elää ja kuka kuolee, on johdonmukaista, että hän teki mitä teki",
dosentti Vesa Puuronen toteaa.

Lainaus:
"Meillä on muodostunut ajatustapa, että ihmisellä on oikeus olla mitä mieltä tahansa. Se on tietysti ihan totta, niin on, mutta toisaalta tämä on johtanut välinpitämättömyyteen. Jokelassa opettaja kommentoi jälkikäteen, että Pekka-Eric Auvisen näkemykset olivat olleet aika erikoisia. Ne olivat niin erikoisia, että niitä oli käsitelty jopa opettajainhuoneessa. Tulos oli, ettei Auvisen näkemyksiä pidä haastaa",
ihmettelee Puuronen. Hänen mielestään olisi pitänyt toimia aivan päinvastoin. Olisi nimenomaan pitänyt ottaa lukiolaisen ajatukset yleisen väittelyn kohteeksi luokassa.

Lainaus:
"Ei riitä että ajatusten todetaan olevan erikoisia, vaan lisäksi olisi pitänyt selvästi todeta monien Auvisen ajatustensa olevan ihmisvihamielisiä, sisäisesti ristiriitaisia ja epätieteellisiä. Nuorten kanssa tulisi keskustella, heidän ajatuksiaan tulisi kuunnella, mutta niitä tulisi myös uskaltaa ja pystyä kritisoimaan. Jos lukionopettajat eivät pysty osoittamaan Auvisen kannattamien ajatusten virheellisyyttä tai eivät halua niihin puuttua, niin voi kysyä onko opettajien ammattitaito riittävä."

"Kyllä kouluissa opettajia on. Kysymys on siitä, otetaanko tällaisen tarvetta huomioon opettajien koulutuksessa. Pyrkimyksenä on pikemminkin välttää ideologista vastakkainasettelua ja poliittista väittelyä. Kouluista puuttuu yleinen, kaikille tarkoitettu opetus, jossa puidaan maailmankatsomuksellisia kysymyksiä".


Niinpä lukiolainen jäi kehittelemään ajatuksiaan internetin mustimmissa keskusteluryhmissä, jossa eri syistä katkeroituneet ihmiset ruokkivat toistensa vihaa yhteiskuntaa kohtaan, ja ihailivat esimerkiksi Columbinen kouluampujia.

Poliittista väkivaltaa

Akatemiatutkija Mika Aaltola rinnastaa kolme suomalaista joukkomurhaa itsemurhapommittajiin. Niillä kaikilla oli maailmalta tutut itsemurhaterrorismin tunnusmerkit: enempi vähempi rasistinen motiivi sekä yhteys laajempaan, samanmieliseen ideologiseen verkostoon, näissä tapauksissa pääosin internetin välityksellä. Myös tekijäin ikä, sukupuoli, tekotavat ja paikat olivat itsemurhaterrorismista tuttuja.

Kaikki kolme toteuttivat, omasta mielestään, suurta lähetystehtävää. Tarkoituksena oli puhdistaa yhteisö tai ainakin heidän oma lähipiirinsä "huonoista" ihmisaineksista. Takana oli kieroutunut käsitys darwinismista, usko vahvimman oikeuteen tehdä mitä haluaa.

Aaltola varoittaa tällaisilla teoilla olevan taipumus levitä, niitä kopioidaan.
Lainaus:
"Todennäköisyys, että Myyrmannin ja Jokelan kaltaiset teot toistuvat, kasvaa sitä mukaan, mitä enemmän niitä on".
Hänen mielestään tekoihin voisi puuttua käsittelemällä niitä terrori- ja rikollisjärjestöjen toimintana.

Suomen rikoslaki määrittelee terroristisessa tarkoituksessa tehdyille rikoksille tavallista kovemmat rangaistukset (säädökset ovat rikoslain 34a luvussa). Terroristiseksi tarkoitukseksi rikos voidaan luokitella neljän eri kriteerin perusteella, niistä ensimmäinen on tarkoitus "aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa". Kaikki kolme 2000-luvun joukkomurhaa täyttävät tämän kriteerin.

Lukuisissa rikoksissa, esimerkiksi petoksesta ja kavalluksesta henkirikoksiin jo yritys on rangaistavaa, mutta sen sijaan valmistelu ei ole. Poikkeus säännöstä on terroristisen rikoksen valmistelu, joka on kriminalisoitu; maksimirangaistus siitä on kolme vuotta vankeutta. Siten jo nykyinen lainsäädäntö mahdollistaisi puuttumisen joukkomurhan valmisteluun. Kumma kyllä, Mika Aaltolan alunperin Helsingin Sanomissa esittämä ehdotus Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen tapaisten tekojen katsominen terroristisiksi sai hyvin nuivan vastaanoton sekä tiedotusvälineissä, että poliisin piirissä.

Suojelupoliisin päällikkö Ilkka Salmi ilmoitti heti, etteivät nämä iskut "kuulu Supon toimenkuvaan". Kun turkistarhaiskut 1990-luvulla alkoivat Suomessa yleistyä, suojelupoliisi osallistui aktiivisesti militanttien eläinoikeusliikkeiden seurantaan, mutta poliittiset joukkomurhat eivät siis kuuluisi Supon toimenkuvaan. Supon tehtävien tärkeysjärjestys on perin mielenkiintoinen.

Poliisineuvos Salmi joutuikin hieman lieventämään kantaansa, ja ilmoitti, että tällaisenkin toiminnan seuraaminen kuuluu Supolle, rikollisen toiminnan osalta. Salmi käytti termiä uusrikollisuus.

Lainaus:
"Tämä on aika ongelmallinen termi. Yleensä rikollisuuden tarkoitus on tuottaa taloudellista hyötyä. Nämä teot eivät ole sellaisia, vaan ideologisia",
Mika Aaltola protestoi.

Lainaus:
"Näitä tekoja ei ole pakko nimittää terrorismiksi, josta monilla ihmisillä tulee mieleen esimerkiksi isku New Yorkin WTC -torneihin syyskuussa 2001. Mutta poliittisesta väkivallasta on kysymys".


Terrorismille on syynsä. Ehkä juuri siksi terrorikäsite torjutaan. Sehän olisi samaa, kuin myöntää, että yhteiskunnassamme on mennyt jotain todella pahasti pieleen, eikä se ole aselaki.