ASTRID THORSIN IDEOIMA UUSI ULKOMAALAISLAKI HYLÄTTÄVÄ!

Armeijan päämäärä on oikeuden puolesta taistelu vääryyttä vastaan. Sen päämäärä ei ole maanpuolustus, kuten yleensä luullaan. Päämäärän alaotsakkeita tosin on taistelu oikeudesta itsenäisyyteen, oikeudesta omaan maahan ja oikeudesta omaan uskontoon. Vääryydenteko on armeijan ainut vihollinen, eikä sillä voi olla muita vihollisia, mikäli se toteuttaa sille tarkoitettua tehtäväänsä.

Jos sotilailla on syvä tietoisuus siitä, että he taistelevat oikeuden puolesta, armeija on lyömätön. Sotilaissa on tulta, he ovat valmiit kärsimään ja kuolemaan sen puolesta minkä taistelevat. Jos sotilaiden sotimismotiivi on kosto, armeija on heikko. He sisimmässään tietävät, että he eivät ole oikealla asialla, ja tiukan paikan tullen he pakenevat. Heitä ei pitäisi osaavan johdon armeijassa kelpuuttaa sotilaiksi. Samalla tapaa kuin oikeudessakin tarkoitus on jakaa oikeutta, ei motiivi saa olla kosto. Jos kosto on motiivi oikeudenjakamisessa, tuomio on väärä siitä huolimatta, että se oli annettu oikeasta rikoksesta ja oikeanmittaisena.

Armeija on oikeudenkäytön kansainvälinen toimeenpanoelin. Sen toiminta tulisi olla hyvin samanlaista kuin yksityisen ihmisen toiminta normaali elämässä. Jos joku meistä näkee, että jonkun avuttoman kimppuun on hyökätty, jokaisella on velvollisuus auttaa mahdollisuuksiensa mukaan. Samalla tavalla oikeuden puolesta taisteleva armeija puolustaa omia oikeuksiaan kuin toisenkin. Mikäli armeijan päätarkoitus on maanpuolustus, se on kuin kansalainen joka ei sormeaan liikauta vaikka hänen naapuriansa pahoinpidellään kadulla. Tälläistä armeijaa tai kansalaista kiinnostaa vain oma mukavuuden maksimointi. Kansalainen joka ei vastusta vääryyttä sitä havaitessaan, ei suorita velvollisuutta joka hänellä ihmisenä on. Tälläinen ihminen ei halua luopua omasta mukavasta elämästään ja asettaa siten mukavuuden omassa sisäisessä arvojärjestyksessään oikeudenmukaisuuden edelle.

Tässä ulkomaalaislaissakin on kyse laajamittaisesta oikean ja väärän sodankäynnistä suomalaisten sydämissä. Voittajan äänestämme me suomalaiset. Tärkeimpiä sodankäynnin käskyjä on: “Tunne vihollisesi”. Me häviämme sodan jos emme tunnista vihollistamme. Meidän vihollisiamme eivät ole ruotsalaiset, somalit, poliitikkomme tai me suomalaiset itse. Meillä ei ole oikeutta alentaa itsenäisyyttämme vastaan hyökänneiden ihmisarvoa tai yrittää kostaa heille kokemaamme vääryyttä. Mutta sitä vääryyttä mitä he tekevät, meillä on velvollisuus vastustaa ja asettaa rikoksentekijät vastuuseen. Suurimpia syitä miksi ihmiset eivät vaikuta asiaan on se, että he haluavat että joku muu kantaisi vastuun ja heidän ei itse tarvitsisi laittaa likoon omaa mukavuuttaan. He tietävät että voivansa joutua jonkun epäsuosioon jos he ovat ottaneet tälläiseen asiaan kantaa. Halutaan miellyttää kaikkia. Ei voi miellyttää hyökkääjää ja uhria, toista on moitittava. Se on oikeudenmukaisuutta.

Olemme joutuneet tähän tilanteeseen siksi, että meidän päämääräksemme on tullut oman mukavuuden maksimointi, jota lähes kaikki tavoittelevat yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Ei meillä sattumalta ole jokaiseen suuntaan kumarteleva johto. Me haluamme elämältä vain miellyttäviä asioita ja väistämme vastuunottoa. Me etsimme johtajia jotka antavat meidän toteuttaa päämääräämme. Mukavuus on korruptoinut meidän oikeuskäsityksemme niin, ettemme enää erota, emmekä välitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Tämä on toinen käsky: “Tunne itsesi”.

Tämä on tilanne jossa nyt olemme. Jos emme syytä pysty tunnustamaan itsellemme, emme tiedä omaa tilannettamme emmekä sitä, miten olemme siihen joutuneet. Tilannearvion rehellisyydellä on voittoon suuri merkitys.

Milloin me suomalaiset olemme ylittäneet rajan jolloin viattomuudesta on tullut hävettävää, rehellisyydestä halveksittavaa. Eikö meidät ole tunnettu siitä että olemme aitoja ja rehellisiä. Eikö siitä että pidämme sanamme. En tunne enää suomalaisia suomalaisiksi. Nyt olemme nostaneet johtajiksemme ja esikuviksemme ne,jotka tyylikkäimmin valehtelevat ja halvimmalla myyvät itsekunnioituksensa ja onnistuvat sillä omaisuutensa ja asemansa hankkimaan. Heille palstatilaa on aina tarjolla. Se mikä menee mediassa kaupaksi, kertoo mitä me sydämissämme arvostamme.

Meissä suomalaisissa on kuitenkin syvä kaipuu oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen. Miksi emme ottaisi niitä aseiksemme. Meissä on tulta ja voimaa. Kuka on meidän veroisemme?

Nyt meidän on kansakuntana päätettävä ansaitsemmeko itsenäisyyttämme ja oikeuttamme omaan maahamme. Päätös on meidän. Mukavuus tai oikeus.