Kuntakentän ääntä kuultava

Suurin yksittäinen rahareikä lienee kuten on ollut jo ainakin minun 20 vuotisen lääkäriurani aikana terveyden- ja sairaudenhoito ja se tullee näin olemaan jatkossakin. Pientä ja suurta ja aina vain suurempaa Soten kaltaista toimijaa on kokeiltu asian ratkaisemiseksi eikä nämä suuret toimijat ole ymmärtääkseni tehokkuutta ja halvempia hintoja kunnille pystyneet tuottamaan-vaan olenko väärässä? Asiantuntemusta se varmasti on tuonut; pienestä kunnasta ei millään laskuopilla löydy kaiken alan erityisosaajia ja sen takia yhteistyötä on tehtävä isommissa kunta-yhtymissä. Isot toimijat ovat kuitenkin epäinhimillisiä ja kun vääjäämätön tosiasia on se, että lähipalvelut heikkenevät syrjäisissä kunnissa isojen kuntien muodostamisen myötä, ovat ne myös eriarvoistavia.
Tätä asiaa ei ratkaista isoilla kunnilla ja isoilla toimijoilla eikä pienillä kunnilla eikä pienillä toimijoilla, terveyskeskuksilla tai yksityisillä lääkäriasemilla. Kuntien lakisääteiset velvollisuudet ovat kohtuuttomat, mielestäni ainoa ratkaisu asiaan on näiden velvollisuuksien karsiminen jollei sitten haluta maksaa veroja prosenttikaupalla lisää. Tämä taas siirtää velvoitteita valtiolle, jolla taas ei ole rahaa eikä halua ottaa lisää lainaa rahoittaakseen tätä kallista terveydenhuoltoa. Joten edelleen valtion velvoitteita hoitaa tämäkin rahareikä on vähennettävä ja sen myötä meidän kaikkien on ruvettava itse maksamaan lisääntyvä osa näistä palveluista. Samalla on huolehdittava vähävaraisten mahdollisuudesta saada näitä palveluita. Mihin sitten asetetaan vähävaraisuuden raja? Tässäpä poliittinen kysymys.
Se että esim julkinen terveydenhuolto fyysisesti etääntyy käyttäjistään tai sinne ei pääse muusta syystä, ajaa ihmiset käyttämään yksityisiä palveluita jos niitä on tarjolla.
Inhimillisistä syistä pienet kunnat ovat parempi ratkaisu kuin isot pakkoliitoksin yhdistetyt kunnat, mutta tiiviimpään yhteistyöhön meidän pienissä kunnissa pitäisi kyetä muiden pikkukuntien kanssa.