Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#41794: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Tutkiskelun paikka 

 "Fundamentalismi — mistä siinä on kyse?

MISTÄ fundamentalismi on saanut alkunsa? Viime vuosisadan lopussa jotkut vapaamieliset teologit sovittivat uskonkäsityksiään historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen ja tieteellisten teorioiden, esimerkiksi kehitysopin, mukaan. Tämä johti siihen, että ihmisten luottamus Raamattuun järkkyi. Jotkut vanhoilliset uskonnolliset johtajat Yhdysvalloissa reagoivat tähän määrittelemällä sen, mitä he sanoivat uskon perustotuuksiksi. 1900-luvun alkupuolella he julkaisivat näitä perustotuuksia käsittelevän kirjasarjan nimeltä The Fundamentals: A Testimony to the Truth (Perustotuudet: todistus totuudesta). Tästä nimestä tulee termi ”fundamentalismi”.

1900-luvun alkupuoliskolla fundamentalismi pääsi silloin tällöin uutisaiheeksi. Esimerkiksi vuonna 1925 uskonnolliset fundamentalistit haastoivat Tennesseessä Yhdysvalloissa asuvan opettajan John Scopesin oikeuteen; tapaus tuli tunnetuksi Scopesin juttuna. Mikä oli hänen rikoksensa? Hän opetti kehitysoppia, ja se oli vastoin osavaltion lakia. Tuolloin jotkut uskoivat, että fundamentalismi jäisi lyhytikäiseksi. Vuonna 1926 protestanttinen lehti Christian Century sanoi, että se oli ”sisällyksetön ja keinotekoinen” ja siltä puuttuivat ”tyystin rakentavan saavutuksen tai elossa säilymisen ominaisuudet”. Miten väärä tämä arvio olikaan!

1970-luvulta lähtien fundamentalismi on ollut yhtenään uutisaiheena. Fullerin teologisessa seminaarissa Kaliforniassa Yhdysvalloissa toimiva professori Miroslav Volf sanoo: ”Fundamentalismi ei ole ainoastaan säilynyt, vaan myös kukoistanut.” Nykyään sanaa ”fundamentalismi” käytetään protestanttisten liikkeiden lisäksi myös muiden uskontojen, esimerkiksi katolilaisuuden, islamin, juutalaisuuden ja hindulaisuuden, liikkeistä.

Reaktio aikakauteemme

Miksi fundamentalismi leviää? Tutkijat lukevat sen ainakin osittain aikamme moraalisen ja uskonnollisen epävarmuuden tiliin. Aiempina vuosina useimmille yhteiskunnille oli ominaista moraalisesti vakaa ilmapiiri, joka pohjautui perinnäisiin uskonkäsityksiin. Nykyään nuo käsitykset kyseenalaistetaan tai hylätään. Monet älyköt väittävät, että Jumalaa ei ole ja että ihminen on yksin välinpitämättömässä kaikkeudessa. Monet tiedemiehet opettavat, että ihmiskunta on satunnaisen kehityksen, ei rakkaudellisen Luojan toiminnan, tulosta. Vallalla on sallivainen ajattelutapa. Maailmaa kuormittaa moraaliarvojen puute yhteiskunnan kaikilla tasoilla. (2. Timoteukselle 3:4, 5, 13.)

Fundamentalistit kaipaavat entisajan vakautta, ja jotkut heistä pyrkivät saattamaan yhteisönsä ja kansansa takaisin sille moraaliselle ja opilliselle perustalle, joka heidän mielestään on oikea. He tekevät kaikkensa pakottaakseen toiset elämään ”oikean” moraalilain ja oppijärjestelmän mukaisesti. Fundamentalisti on hyvin varma siitä, että hän on oikeassa ja muut ovat väärässä. Professori James Barr sanoo kirjassaan Fundamentalism, että fundamentalismia ”pidetään usein luotaantyöntävänä ja halventavana terminä, joka tuo mieleen suvaitsemattomuuden, kiihkomielisyyden, valistusvihamielisyyden ja ahdashenkisyyden”.

Koska kukaan ei halua tulla leimatuksi suvaitsemattomaksi, kiihkomieliseksi tai ahdashenkiseksi, kaikki eivät ole samalla kannalla sen suhteen, kuka on fundamentalisti ja kuka ei ole. Eräät piirteet ovat kuitenkin ominaisia uskonnolliselle fundamentalismille.

Fundamentalistin tunnistaminen

Uskonnollinen fundamentalismi tähtää tavallisesti sen säilyttämiseen, mitä pidetään jonkin kulttuurin alkuperäisinä perinteinä tai uskonkäsityksinä, ja pyrkii vastustamaan sitä, mikä katsotaan maalliseksi maailman hengeksi. Tämä ei merkitse sitä, että fundamentalistit vastustaisivat kaikkea modernia. Jotkut käyttävät hyvin tehokkaasti nykyaikaisia viestimiä näkemystensä tunnetuksi tekemiseen. He kuitenkin taistelevat yhteiskunnan maallistumista vastaan.

Jotkut fundamentalistit eivät tyydy vain pitämään itse kiinni jostakin perinnäisestä oppijärjestelmästä tai elämäntavasta, vaan he haluavat ehdottomasti saada toisetkin siihen mukaan, muuttaa yhteiskunnallisia rakenteita, niin että nämä vastaavat fundamentalistien uskonkäsityksiä. Siksi katolinen fundamentalisti ei pelkästään kieltäydy abortista. Hän voi hyvinkin painostaa maansa lainsäätäjiä ajamaan läpi abortit kieltäviä lakeja. La Repubblica -sanomalehden mukaan katolinen kirkko ryhtyi Puolassa ” ’sotaan’, jossa se – – [pani] peliin koko voimansa ja vaikutusvaltansa” saadakseen abortin vastaisen lain läpi. Tässä kirkonmiehet toimivat hyvin pitkälti fundamentalistien tapaan. Protestanttinen Christian Coalition -liike käy Yhdysvalloissa samanlaisia ”sotia”.

Fundamentalistit erottaa ennen kaikkea heidän syvään juurtuneesta uskonnollisesta vakaumuksestaan. Niinpä protestanttinen fundamentalisti puolustaa lujasti Raamatun kirjaimellista tulkintaa, johon luultavasti sisältyy sellainen uskomus, että maapallo luotiin kuudessa kirjaimellisessa päivässä. Katolinen fundamentalisti ei epäile lainkaan paavin erehtymättömyyttä.

On siksi ymmärrettävää, miksi termi ”fundamentalismi” herättää mielikuvan sokeasta fanaattisuudesta ja miksi ne, jotka eivät ole fundamentalisteja, ovat huolissaan fundamentalismin leviämisestä. Yksilöinä voimme olla eri mieltä kuin fundamentalistit, ja heidän poliittinen taktikointinsa ja toisinaan väkivaltainen toimintansa voivat tyrmistyttää meitä. Yhden uskonnon fundamentalistit voivat jopa kauhistella toisen uskonnon fundamentalistien tekoja! Silti monet ajattelevat ihmiset ovat huolissaan niistä asioista, jotka myötävaikuttavat fundamentalismin leviämiseen — kasvavasta moraalisesta löyhyydestä, uskon puutteesta ja hengellisyyden hylkäämisestä nyky-yhteiskunnassa"