Aseiden totaalikiellon vastustaminen

Lainaus edeltä:
"Aseluvan saannin tärkeimpänä ehtona pitää olla asepalvelun kunniallinen suorittaminen varusmiehenä SA:ssa. Kuuluminen reserviläisjärjestöihin aktiivisena ampumaurheilun harrastajana voisi olla lisäsuosituksena luvan saannille.
Sivarit, aseistakieltäytyjät ja muut asekoulutusta saamattomat eivät luonnollisesti aseenkantolupaa kaipaa eivätkä tarvitse, eikä sitä heille pidä myöntääkään. Koulutappajista ei kumpainenkaan ollut asepalvelusta varusmiehenä loppuun suorittanut."

Tämä ehdotus putkahtelee esiin aina silloin tällöin, ikään kuin ratkaisuna sattuneisiin ikäviin tapahtumiin. Ehdotuksen tekijä ei ole kuitenkaan ajatellut asiaa läheskään loppuun asti, ei oikeastaan alkua pitemmälle tai sen kaikilta kanteilta. Itse asiassa ehdotus on aivan mieletön ja sitä paitsi täysin mahdoton oikeudenmukaisesti toteuttaa.

Varusmiespalveluksen suorittaa nykyään vain n. 80% ikäluokasta, onpa mukana vuosittain toki muutama nainenkin. Loput jättävät palveluksen suorittamatta ja suorittavat asevelvollisuutensa sivareina tai heidät on palveluksesta syystä tai toisesta kokonaan rauhan aikana vapautettu. Myös jo aloitetun varusmiespalveluksen keskeytymiseen on useita syitä. Syitä palveluksen suorittamatta jättämiseen on esim. sukupuoli, vakaumus, sairaus tai ruumiin vamma, huono fyysinen kunto, sopeutumattomuus tai useimmiten syyksi oletettu ja esitetty mielenterveyden häiriö. Vastaavia syitä löytyy myös palvelusten keskeyttämisten taustalta.

Huomattava on, ettei mikään näistä syistä nykyään välttämättä ole kenelläkään lopun ikää pysyvä olotila. Mielipiteitänsä ja vakaumustaan voi aina muuttaa, suurin osa mielenterveyden häiriöistäkin paranee, siis kokonaan paranee ja jopa sukupuolensa voi nykyisin vaihtaa! Jotkut sairaudet tai vammat toki saattavat olla pysyviä, mutteivät silti aina aseluvan este.

Parikymppisenä vaikuttanut olotila, mielipide tai mielenterveyden häiriökään ei saa leimata ketään loppuiäkseen kykenemättömäksi tai pätemättömäksi sinällään yhtään mihinkään. Aseen hankkimis- tai sen hallussapitolupaakin harkittaessa (ei siis kantolupaa) on pohdittava vain hakijan senhetkistä ja mahdollista tulevaa tilaa siinä hengessä, että voiko hänen haltuunsa aseen turvallisesti luovuttaa. Useimmissa tapauksissa voi, jos vain muut edellytykset täyttyvät. Varusmiespalveluksen suorittamisella tai sen suorittamatta jättämisellä ei sellaisenaan ole yhtään mitään tekemistä asian kanssa. Joillakin siihen liittyvillä syillä saattaa vaikutusta olla, mutta vain jos ne ovat yhä edelleen relevantteja aselupia harkittaessa. Korostan sanoja ”joillakin”, ”saattaa” ja ”yhä edelleen”. Sitä paitsi, yllä esitettyjä syitä esiintyy varusmiespalveluksen suorittaneiden keskuudessakin kyllä aivan riittävästi, ellei jopa enemmänkin.

Varusmiespalveluksen aikana saadussa ase- ja ampumakoulutuksessa ei ole mitään sellaista, mitä ei harrastustarpeisiin hyvin nopeasti voisi omaksua. Metsästyksen tai ampumaurheilun harrastaminen edellyttää lisäksi aivan jotain muuta, kuin sotilaspassin. Sitä paitsi Jokelan tapauksessa tekijä oli vasta 18-vuotias eli palvelus ei ollut vielä edes ajankohtainen!

Itsenäisyyspäivää toivottaen!