Pääministeri Alexander Stubb (kok.) kuittaa mahdolliset taloudelliset vaikutukset EU:n Venäjä-pakotteista Suomelle kohtalaisen vähäiseksi. Ehkäpä pääministerillä ovat laskelmat, jotka näin osoittavat.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainenkin totesi aikoinaan, ettei 2008 Wall Streetilta lähtenyt lama tule Suomeen. Niinpä niin.

Julkisuuteen tihkuneet tiedot EU-maiden kahdenkeskisistä sopimuksista vähintäänkin hämmentävät. Minimoivatko isot EU-maat tappionsa, sillä tietojen mukaan kahdenkeskeiset neuvottelut eivät huomioineet pieniä jäsenmaita.

Toisenlaisiakin arvioita pakotteiden vaikutuksista on. Pakotteet eivät myöskään muuta Suomen ilmastoa. Liikuttava on ja lämmitettävä edelleen.

Suomen energiakaupan tase on kahdeksan miljardia miinuksella.

Venäjän valtapolitiikka on osoittanut, kuinka tärkeää Suomen olisi satsata energian omavaraisuuteen. Emme saa rasittaa lisää kansantalouttamme näköalattomalla energiapolitiikalla. Ei Norjakaan luopune omasta kotimaisesta energiastaan, öljystä tai vesivoimasta. Mahdolliset Venäjän vastapakotteet voivat heiluttaa energiamarkkinoita rajustikin.

Kotimainen, hajautettu energiantuotanto on kansalaisten ja myös pienyrittäjien etu. Se on taloutta, jota ei voida viedä Kiinaan, mutta sen sijaan alan kehittämiä laitteita ja tekniikkaa voidaan kenties jonain päivänä viedä. Sitä paljon puhuttua cleantechia.

Globaalien markkinoiden kautta olemme maksumiehinä ja mahdollisesti osallisena kriiseissä, kuten öljykriisissä 1970-luvulla. En ymmärrä, mikä velvollisuus kansantaloudella on pönkittää pörssiyhtiöiden etua, jota monet energiamarkkinoilla toimijat ovat.

Meidän on myös uskallettava sanoa ääneen ”keisarin uudet vaatteet” eli epäoikeudenmukainen ilmastopolitiikka, jossa Suomi on maksajana.

Suojellaan ilmastoa vähentäen kasvihuonepäästöjä, se on selvää. Mutta koska ongelma on globaali, ratkaisun tulee olla samoin.

Nykyisellä menolla näivetetään pohjoismaita. Hyvin hoidettu talouspolitiikka takaa kilpailukykyisemmän Suomen ja mahdollisuuden vihreämpään kasvuun.

Turve energiantuotannossa on joutunut ylimielivihreyden uhriksi ja kotimaisia työpaikkoja on kadotettu. Perusteettomien luontoarvojen korostus on epäoikeudenmukaista äänestäjiä kohtaan. Meidän jokaisen tulee muistaa ja samalla varmistaa, että turpeen tuottajat ovat toimineen annettujen lupaehtojen mukaisesti.

Puhutaan paljon metsäperusteisesta biotaloudesta, hyvä niin. Puheiden jälkeen tarvitaan konkretiaa.

Biotalouden hankkeet tarvitsevat rahoitusta, kuten biopolttoaineiden tuotekehittely tai maatalouden biokaasuhankkeet. Keneltä on pois, kun panostamme hajautettuun energiaratkaisuun ja energiaomavaraisuuteen?

Kansantaloudellisesti tärkeä kemiallinen metsäteollisuus tarvitsee raaka-aineensa. Oikea-aikainen energiapuun korjuu tuottaisi metsiin useita kuutioita/ha/v lisäkasvua. Siitä hyötyy myös parempaa raaka-ainetta saava mekaaninen puunjalostus. Tulospalkkion kantohinnoissa ansaitsee myös metsän omistaja.

Oikea energiapolitiikka on luontoa kunnioittava kansantalouden renki. Puuta riittää tietyin edellytyksin, mutta energiapolitiikkaamme on puntaroitava kotimaan talouden kautta.

Kuitupuuta käyttävä teollisuus supistunee ja siksi meidän on saatava edes osa 45 miljoonan kuution vuotuisesta kasvujäämästä käyttöön.