SRAL Vuosikokousaloite

SRAL:n tulevaisuus näyttää synkältä. Kuten Tuomo Asikainen kirjoittaa (#90) : "Sovintojen ja periksi antamisen aika oli ennen käräjäoikeuden käsittelyä. Nyt on liian myöhäistä eli virheitä ei saa yrittää korjata uusilla virheillä."
ja (#99) : ”Jos siihen halutaan mennä, niin jonkinlainen yhteisymmärrys siitä pitäisi saada aikaan osapuolien välillä jo ennen syyskokousta. Kyllähän sitä kannattaa yrittää, mutta mahdollisuudet ovat samaa luokkaa kuin rauhan saaminen lähi-itään.”

Pasi Bergman toteaa (#79) : "Minä olen hieman ihmeissäni, että häslinki pyörii saman henkilön ympärillä vuodesta toiseen."
Miltei kaikki ovatkin unohtaneet, että sama "häslinki" on miltei samassa muodossa jatkunut tasan 18 vuoden ajan, vuosista 1990-91 - ja kutakuinkin samassa muodossa vuodesta 2003.
Tällainen häslinki valitettavasti on mahdollista, erityisesti näennäisdemokratiassa, kun sitä ohjailee sopivalla tavalla erikoinen ihminen (Niina Larssonin viite #118 ja #119). Jos vielä olosuhteetkin ovat sopivat : työttömyys mutta käytettävissä kuitenkin ajan lisäksi runsaasti ero- ym rahaa, uusi naistukija, kauan päässä muhineet kostonajatukset jne.

Surullisen SRAL-tarinan pääsankari ilmestyy tällekin foorumille etukäteen ennustettuna ajankohtana, eli viikko ennen syyskokousta (#115). Kehuu itseään, viittaa ulkomaiseen yhteistyöhön (NRAU, IARU ym), sivaltelee tarkkaan valittuja vastustajia. Erehtyy nyt kuitenkin syyttelemään inhoamaansa SRAL kunniajäsentä väärästä asiasta.
Pääsee sivaltamaan myös aikaisempaa SRAL hallituksen puh.johtajaa muistivirheestä (#121) -> (#130) ja samalla kehumaan pääbulvaaninsa nerokkaita osakekauppoja. Kehuu omia sovintohalujaan ja moittii asiallista Asikaista historiaan perehtymättömyydestä (#132)

Kuten ennenkin, sivusta ilmestyy kuin varmuuden vuoksi asian historiaan täysin perehtymättömiä uusia osapuolia säestämään nykyhallituksen solvaamista, erinomaisena malliesimerkkinä nyt kunnallisvaaliehdokas Kaj Möller (#113).