Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#37394: b - Re: Tästä tuo kaikki mölötys avioliittolaista alkoi

...tosin tiettyjä "Herätkää"-lehden paratiisinkuvitukseen liittyviä maneereja tarkemmin katsoen tässäkin. Heleän utuisilla,´uinuvilla´väreillä maalattu kukkiva oksa, on kylläkin kaunis ja herkällä siveltimellä tehty,mutta...milloin olette nähnyt vielä  kukkivassa omenapuussa jo  valmiita kypsiä hedelmiä?

Ns.´Paratiisiomenapuun´ hedelmät ovat pieniä ja kitkeriä maultaan.Eivät kelpaa linnuillekaan,kuin sitten  ehkä joskus vasta  maaliskuussa lisäravinnoksi, pihlajanmarjojen jatkeeksi (jos niistä edellisen syksyn, pikku omenoista joku on vielä puussa kiinni).

Tietenkin tuo, lähinnä siis vain kauniin keväisen kukintansa takia koristepuuna pihoilla ja puistoissa kasvatettu ja pidetty  ´Paratiisiomenapuu´,on ollut alunperinkin vain myyvä kauppanimike tuolle lajille, ei muuta-kukapa kukapa ei haluaisi puutarhansa olevan ´paratiisi´ ? ...(tai ainakin leikisti vähän muistuttavan jotain sellaista taiteellista ihanneaihetta ,minkä kuka tahansa maalari sen nähtyään  haluaisi ikuistaa.)

Ranskalainen Claude Monet on mielessäni päällimmäisin suosikkini heistä.

Koko puutarhan ajatus on, alunalkaenkin : ´paratiisi´.

Paratiisiomenapuusta vielä sen verran ,että vaikka sen historia kauppapuutarhojen luettelojen myyntilajikkeena on täällä tuskin paljon enempää kuin 100-120 vuotta pitkä, antaa se meille vihjeen siitä millaisia ja minkä kokoisia  hedelmien tuottamiseen  jalostamattomattomien omenapuiden hedelmät ovat.

Omenapuun itsensä kannalta,eli siis sen lajin kannalta, tärkeintä ovat tietystikin vain  siemenet ja niiden kehitystä riittävästi suojaava siemenkota  ja ns. malto l. ´hedelmäliha´,  joka riittäisi vararavinnoksi siementen kehitykselle.

Koristeomenapuun hedelmä täyttää siis siinä varsinaisen tehtävänsä vallan mainiosti  ja on hyvin elinvoimainen. Sitä harvemmin vaivaavat ne , niille varsinaisille "syöntiomenapuille" ominaiset hankalat taudit ja sairaudet.

Summa summarum : ´Omena´ niminen hedelmä sellaisena kuin me sen tunnemme on vuosisatoja kestäneen kasvinjalostuksen tulos - ikäänkuin Kennel-maailman pitkälle jalostetut puudeli- yms. koirarodut...

Ei siis ole mitään syytä olettaa ,että paratiisin puissa olisi voinut roikkua , tai että varsinkaan                                                       ( edes paratiisilintujen ) nokkimatta säilynyt jotain "Golden Delicious","Pink Lady";"Granny Smith";"Ida Red" tai "DelMonte"-hedelmiä , tai mitään  sellaisia muistuttaviakaan herkkuja,joita taidemaalarien teoksissa olemme tottuneet näkemään ja joihin  paratiisin kuvituksissa aina väistämättä törmänneet.

Siinä, että niitä löytyy ruokapöytäämme asti toritiskiltä...  ( tai siis noita mainittuja tietystikin  meillä vain  lähinnä  markettien ´hevi´-osastojen valikoimista) .... kauppakassiimme on siis   koko tuon  prosessin osalta hyvin suurelta osin vain,ja ainostaan ihmisten ansiota.

Ympäröivä todellinen luonto ja sen enimmäkseen karu kohtelu meitä ´Pohjolan lapsia´kohtaan ja se, ettei se meitä ole liikaa  lellinyt, on tietenkin  tehnyt meistä kaikista täällä  auringon ja vihreyden rakastajia, suuremmassa määrin, kuin ihmisistä ja kansoista niissä maissa,joissa nuo kaksi ovat pääsääntöinen itsestäänselvyys.

Luonto luonnontilassaan ja ihmisen luomat paratiisit erottuvat kyllä kaikkialla selvästi toisistaan:luonto ylläpitää lajeja ja on keskittynyt siihen -ihminen taas on luonut puutarhataidetta.

Nauttia voi kummastakin tavallaan ja onhan puutarhaan ainakin mukavampi astua,kuin mennä jonnekin vain  metsään rämpimään.Mutta jokainen toki makunsa ja mieltymyksensä mukaan...

Tähän päättyivätkin "puutarhafilosofin" mietteet tällä kertaa.Ruohonleikkuri täytyy nyt viedä ,eilisen ajon jäljiltä puhdistettuna  sateesta liiteriin suojaan ja sitten  tarkastamassa taas etanat pois salaateista...