Aseiden totaalikiellon vastustaminen

Mutta jotainhan on tehtävä!

Todellakin jotain on tehtävä...

Mutta mitä tehdään suomessa?
No tietenkin, kukkahattutädit (vanhanen ja muut kukkaistytöt) aloittavat kauhean voivottelun siitä kun on niin kauheaa ja voi kauhea, hirveetä ja taas muutama kauhea... Lopputuloksena saadaan aikaan että ampuma-aselakia ruvetaan tiukentamaan, eli toisin sanoen ruvetaan hössöttämään sellaista mistä ei ole kuin haittaa.

vaikka aseet kiellettäisiin kokonaan niin jos päästään pipi masentunut ääliö haluaa aseen hän saa sellaisen helposti, jos ei suomesta niin hän hakee sen venäjältä tms.
Ja jos kaheli ei välttämättä halua suorittaa tekoaan pyssyllä niin hän turvautuu vieläkin helpompaan keinoon, pommiin.

Toisin sanoen: aselain tiukentamisessa hoidetaan syöpää buranalla.

Ihan jo uhrien omaisten puolesta suututtaa että valtion päättäjät eivät tee taaskaan MITÄÄN konkreettista. Tartutaan siihen mikä on helpoin ja halvin vaihtoehto toteuttaa. Muutetaan aselakia ja unohdetaan koko asia sen jälkeen. Silloinhan jotain on muka tehty ja voidaan tuudittautua siihen että homma on hoidossa ja kaikilla on taas hyvä olla, kunnes taas rysähtää.
Todellisuudessa pitäisi tarttua siihen missä syy oikeasti on eli Suomen mielenterveyshoitoon ja sen rahoitukseen. 1990-luvun lamassa rahoitus ajettiin alas eikä sitä koskaan nostettu takaisin, nyt korjataan sen satoa.
Käsiaseiden poisto ei poista nuorison mielenterveysongelmia, ei nuorison pahaa oloa eikä vastaavia tragedioita.