OIKEUTTA KURHELAN PERHEELLE

Sosiaalityöntekijöiden ammattivaatimuksiin kuuluu osata käsitellä lasta siten, että lapsi ymmärtää mitä ollaan tekemässä, mihin mennään ja miksi. Ennenkaikkea lapsen mielialan pitäminen rauhallisena ja luottavaisena ovat niitä taitoja, joita tulee sosiaalityöntekijöiden omata. On lapsen pahoinpitelyä vedota vain kiireeseen ja alkaa repiä lasta autoa kohti. Isä rauhottelee heti alkuun videolla poikaansa ja lohduttaa tulevilla kotilomilla. Moni ei taida katsoa videota joko ollenkaan, tai sitten katsoo siten, että hakee sieltä vain tukea omalle näkemykselleen.

Laki kuitenkin kieltää sosiaalityöntekijöitä hakureisullaan tarttumasta lapseen kiinni ilman lapsen omaa tahtoa. Videolla näkyy, ettei tuo kiinnitarttuminen ollut lievää, vaan kipua tuottavaa ranteen ja nyrkin puristamista (huomatkaa verenkierron estyminen lapsen käsissä ja kipua ilmaiseva huuto) sekä raahaamista eteenpäin siten, että lapsen polvet viiltävät kipeästi maata pitkin.

Meillä kun on olemassa laki joka yksiselitteisesti kieltää tuollaisen toiminnan viranomaisilta, niin sitä lakia tulee myöskin noudattaa ja vastaavasti lain rikkomisesta tulee seurata rangaistus.
Eivät hoitajatkaan pääse tahattomistakaan virheistä ilman rangaistusta niin miksi sosiaalityöntekijöille sellainen pitäisi suoda?

Perhe ei julkaissut videoita heti, sillä perhe asiallisena ja kärsivällisenä yritti kauniilla yhteistyöllä ensin. Se ei tuottanut tuloksena muuta kuin suurempaa tuskaa perheelle. Tämä perhe ei suinkaan ole ainoa, joka suomessa on joutunut ja joutuu kärsimään laittomasta tunkeutumisesta perheen yksityiselle reviirille silloin, kun mitään lastensuojeluun viittaavaa huolta ei ole oikeasti esittää.

Haluaisimme asialle enemmän julkisuutta, esim televisioon, jossa asioista keskulteltaisi ja paikalla olisi myöskin sosiaalipuolen ihmiset puhumassa avoimesti perheen valtuuttamina. Mutta edes asiallisia lehtiartikkeleita ei tässä maassa suostuta "koneistoa" vastaan tekemään. Jokainen pelkää kostoa omaan elämäänsä? Me, jotka emme ole tällaisten vääryyksien kanssa joutuneet elämään, emme pysty ymmärtämään täysin sitä tuskan määrää, minkä lasten kotoa poisvieminen ja tapaamisten rajoittaminen tuottaa perheelle.

Moni ei vain pysty uskomaan vääryyksien olemassaoloon. Se voi ahdistaa liikaa ihmistä ja silloin näyttää olevan helpompi kieltäytyä katsomasta totuutta silmiin. Toivon ettei kukaan ilkeilevistä arvostelijoista itse joudu koskaan kokemaan samaa, sillä silloin ei tunnu hyvältä oma aikaisempi tyhmyys itselle vieraan asian edessä.

Perheen lapsille suurimman pelon ovat aiheuttaneet sosiaalityöntekijät. Pieniä lapsia pelottaa nykyisin mennä nukkumaan, sillä heidän mielissään kummittelee ilkeät sossutädit jotka kiskovat lapsia pois omista kodeistaan. Tämä on järkyttävää, kun kaiken aiheuttajana on se taho jonka tulisi viimekädessä turvata lasten oikeuksien toteutuminen.

Jotain varmasti kertoo tilanteesta sekin, että 9 -vuotiaat pojat niin usein ikävissään kävellen karkaavat 10km matkan kotiin, eivätkä haluaisi millään lähteä sieltä pois. Jos käsittely on JO KUVATTAESSA tuollaista, heraa pelko siitä, mitä se mahtaa olla kun kukaan ulkopuolinen ei näe. :(