Turun Eläinhoitolaa ei saa lopettaa!

Jos ihminen on empaattinen, niin hän on sitä kaikkea elollista kohtaan.
Eivätkä kaikki ihmiset ole pahoja. Tämänkin adressin on allekirjoittanut muutamassa päivässä lähes 4000 ihmistä. Uskon näiden välittävien ihmisten kantavan huolta myös kaltoinkohdelluista ihmisistä ja luonnosta, vaikka se ei käykään automaattisesti ilmi tässä.
Tässä ajetaan eläinten asiaa, jossakin muussa tilanteessa ihmisten. Nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois, vaikka niin valitettavasti usein luullaan.
Jos tekee työtä eläinten puolestä, pistää itsensä alttiiksi asiattomalle arvostelulle, kuten esim: "Mitä sinä noistä välität, käytä energiasi mieluummin vaikka kiusattujen lasten hyväksi".
Sellainen ärsyttää, koska arvostelijalla ei välttämättä ole tietoa siitä, minkä kaiken puolesta eläinystävä työtä tekee.
Ei suostuta ärsyyntymään! Eläimet eivät pysty kertomaan meille, miten niillä menee. SIksi ne tarvitsevat kaiken mahdollisen avun. Pitää olla aktiivinen, ja ottaa niiden tilanteesta selvää - ja vaikka yleensä luottaakin ihmisten fiksuuteen, niin liian hyväuskoinen ei saa olla. Kaikki ihmisethän EIVÄT ole hyviä! Tarvitaan tarkkaavaisuutta, arvostelukykyä ja malttia.

Vuonna 1902, kun eläinsuojelu oli vielä ihan lapsenkengissä (näyttää olevan monelta osin vieläkin!),
Rainer Maria Rilke kirjoitti uskomattoman hienon runon. Se on riipaiseva, ja empatiaa parhaimmillaan:

PANTTERI
Pariisin kasvitieteellisessä puutarhassa

Taukoamatta se kulkee ohitse tankojen,
silmät niin väsyneinä – katse häilyen,
kuin olisi olemassa vain tuhat tankoa
ja takaa tangon tuhannen puuttuisi maailma.

Askeleet vahvat, notkeat – käyntinsä pehmeää,
kun pienimmistä pienintä se kiertää ympyrää.
Kuin tanssisi voimaa antain ympäri keskiön sen,
jonka sisällä puudutettuna viruu Tahto tahtojen.

Joskus avautuu äänettömästi verho pupillin,
sen hetken aikana kuva sisään pääseekin.
Kiirii jäsenten läpi aavistus valppaudesta, eloisasta,
kunnes se – sydämen kohdalla – lakkaa olemasta.