Pallasta pitää kehittää

Pallas -tunturin hotellin laajennus ja uuden hotellin rakentaminen Pallas-Ylläs -tunturin kansallispuistoon on herättänyt laajaa keskustelua mediassa viime aikoina. Keskusteluun ovat ottaneet osaa niin luonnonsuojelijat, poromiehet, paikalliset asukkaat kuin hotelliyrittäjäkin. Pallaksen puolesta on perustettu adressi nettiin ja sitä on puolustettu tarmokkaasti.
Tuon esiin oman näkökantani asiaan Muoniossa kasvaneena, Pallaksella työskennelleenä ja nykyisenä suurena luonnonystävänä. Pallas -tuntureiden ketju Luoteis-Lapissa on ehdottomasti yksi maamme komeimmista paikoista niin luonto-arvoiltaan kuin maisemaltaankin. Näillä tuntureilla hiljaisuus on rikkumatonta ja käsin kosketeltavaa. Nuo tunturit ja tuo maisema ovat myös osa omaa sielunmaisemaani. Nykyinen hotelli on palvellut uskollisia asiakkaitaan tuolla paikalla vuodesta 1948 alkaen. Monet Pallaksella vuodesta toiseen käyneet puhuvat Pallaksen hengestä. Pieni hotelli jylhien tuntureiden syleilyssä on tehnyt kävijöistään kuin perheen. Tutut kasvot samoilla viikoilla keväisin ovat muodostuneet monelle perinteeksi, jota ilman ei osata olla.
Itselleni tuohon vanhaan kunnon hotelliin ja sitä ympäröiviin tuntureihin on hyvinkin henkilökohtainen suhde. Kuusi-vuotiaana opin laskettelun alkeet Laukukeron rinteellä Pallaksen Pöllöjen opastuksella. Sen jälkeen olen ympäröiviä tuntureita tahkonnut ja samalla nauttinut Pallaksen rauhasta. Oman työurani aloitin kyseisessä hotellissa 15-vuotiaana kesätöissä ja sen jälkeen työskentelin muutamana vuonna siellä rinnetyöntekijänä. Samaisia tuntureita kiersin työtehtävissä opiskellessani metsätalousinsinööriksi (luonnonhoito ja virkistyspalvelut) . Kotikyläni Särkijärven yli aukeaa Pallas -tuntureille maisema, joka on myös valittu kansallismaisemaksi. Voitte uskoa, että en halua näitä tuntureita pilattavan. Tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että vastustaisin Pallaksen kehittämistä.
Uuden hotellin rakentamista on vastustettu nimenomaan luonnonsuojelullisista syistä. Nyt valmisteilla oleva lakimuutos kuitenkin mahdollistaisi noin 500 vuodepaikan hotellin rakentamisen. Vertaukset Levin ja Ylläksen rakentamiseen voi kuitenkin unohtaa Pallaksen kohdalla saman tien. Nykyinen valmisteilla oleva lakimuutos mahdollistaisi rakentamisen vain tiettyyn pisteeseen asti. Pallas -tunturin luontoarvoja uusi hotelli ei tulisi uhkaamaan. Yhä kasvavat kävijämäärät asettavat myös kansallispuistolle haasteita, joihin nykyinen hotellirakennus ei millään kykene vastaamaan. Hyvin suuri osa kansallispuistossa liikkuvista käyttää samalla myös hotellin palveluja.
Mielenkiintoisinta keskustelussa on se, että Pallastunturin hotellin rakentamista vastaan julkisuudessa vaikuttavat nousseen ennen kaikkea Etelä-Suomen kaupunkilaiset. Adressin allekirjoittajista yksi neljäsosa on helsinkiläisiä. Puhun kokemuksesta, kun sanon, että täältä Etelä-Suomesta katsottuna on vaikea saada oikeaa kuvaa Pallaksen tilanteesta. Olisi ennen kuulumatonta, jos lappilaiset perustaisivat adressin Helsingin musiikkitalo -hanketta vastaan tai sen puolesta. Adressin päävetäjä tunnusti tv:ssa, ettei ole edes käynyt Pallas -hotellissa sisällä. Tuntuu kuin Lapin tulisi olla etelän kaupunkilaisille villi erämaareservaatti, jonne on päästävä vaeltamaan aina halutessaan. Etelä-Suomea ollaan rakentamassa viimeisen päälle täyteen, mutta kun Lappiin ollaan jotain tekemässä, eteläsuomalaisilla tuntuu olevan oikeus puuttua siihen. Kaupungit vaikuttavat kuuluvan asukkailleen, mutta Lappi tuntuu kuuluvan kaikille suomalaisille.
Vaikka luontoarvoja tuleekin puolustaa, on myös muistettava Lapin realiteetit. Matkailu on Lapin elinehto nyt, ja tulevaisuudessa yhä enemmän. Muuttoliike on valitettavan toissuuntaista Lapin kannalta katsottuna. Jotta Lapissa eläminen olisi kaikille halukkaille mahdollista, ei tule polkea edellytyksiä heti alkuunsa. Itse nyt 29-vuotiaana ja etelässä vuoden viettäneenä olen palaamassa Lappiin jäädäkseni. Toivon myös, että elämisen edellytykset Lapissa olisivat kunnossa vielä seuraavallekin sukupolvelle. Aion tarjota lapsilleni luontoharrastusten parissa samoja elämyksiä, joita olen itse saanut kokea. Aion tehdä sitä myös Pallastuntureilla.
On mielenkiintoista, miten mustavalkoisesti paikallisetkin suhtautuvat asiaan. Kuinka moni on seurannut Muonion kunnan taloustilannetta tai työllisyysnäkymiä? Jos Muoniossa ei olisi matkailua siinä mittakaavassa kuin nyt on, todennäköisesti kunnan tilanne olisi vielä monin verroin katastrofaalisempi. On muistettava, että hyvinvointivaltion lainalaisuudet pätevät myös pohjoisessa. Jos ei ole töitä eikä yrittäjyyttä, ei ole myöskään verotuloja. Kuinka tällöin kunnan olisi mahdollista järjestää tarvittavat peruspalvelut. Myös pelkät ”heitot” asian puolesta tai vastaan hukkuvat tuuleen saman tien, jos niitä ei ole perusteltu.
Olisi myös uskallettava luottaa lappilaisiin matkailuyrittäjiin ja heidän ymmärrykseensä kestävän matkailun kehittämisestä. Muoniolaiset matkailuyrittäjät ovat yhdessä rintamassa osoittaneet olevansa Lapin luonnon ja sen suojelun kannalla. Tästä yhtenä esimerkkinä mainittakoon Muoniossa taannoin jyllännyt metsäkiista Metsähallituksen ja matkailuyrittäjien välillä. Luontoarvojen ohella Pallas - keskusteluun on sekoittunut myös ihmiselle tyypillinen kateus. Asioita vastustetaan, vaikka ei välttämättä ymmärretä kokonaisuutta. Tulisi muistaa, että ei pidä haukkua kättä, josta itse syö.

ystävällisin terveisin,
Juha Väisänen
Kasvatustieteiden maisteri
Metsätalousinsinööri AMK( 3 vuotta opiskellut, ei valmistunut)