Maahanmuuttajien tuet

#2202: -

Mikäs kiire tässä, valmiissa kriisissä
Paavo Rautio HS

Suomi on seisonut muutaman vuoden ajan sormi pystyssä Euroopan näyttämöllä kertomassa muille, mitä ne ovat tehneet väärin. Onko meillä todella varaa tähän asenteeseen?

Eu­roop­paa run­nel­leen vel­ka­krii­sin ai­ka­na olem­me op­pi­neet muis­ta eu­roop­pa­lai­sis­ta mon­ta to­tuut­ta. Yk­si on se, et­tä kun po­liit­ti­nen joh­ta­juus puut­tuu tai joh­to on kor­rup­toi­tu­nut, kan­sa ja kan­san­ta­lous kär­si­vät. Huo­not hal­lit­si­jat ei­vät tee ki­pei­tä rat­kai­su­ja, ai­na­kaan ajois­sa, kos­ka ne voi­si­vat suis­taa hei­dät val­las­ta.

Huo­no­jen hal­lit­si­joi­den kan­sat li­pu­vat peh­meäs­sä val­hees­sa ja lai­na­tus­sa elin­ta­sos­sa koh­ti kui­lua.

Suo­mi on sei­so­nut muu­ta­man vuo­den ajan sor­mi pys­tys­sä Eu­roo­pan näyt­tä­möl­lä ker­to­mas­sa muil­le, mi­tä ne ovat teh­neet vää­rin. Teh­kää ku­ten me olem­me teh­neet, ete­län asuk­kail­le on ker­rot­tu yl­hääl­tä – tai ku­ten täs­sä yh­tey­des­sä kie­lel­li­ses­ti so­pii, "von oben".

Mut­ta on­ko meil­lä to­del­la va­raa tä­hän asen­tee­seen?

Suo­men ta­lous on suu­res­sa mur­rok­ses­sa. Van­hat ki­vi­ja­lat sor­tu­vat tai ovat sor­tu­neet.

Met­sä­teol­li­suus va­luu ra­jo­jen taak­se. No­kia-klus­te­ri on mu­ren­tu­mas­sa. Elekt­ro­niik­ka­teol­li­suu­des­ta on koh­ta jäl­jel­lä vain muis­to.

No­kia it­se keik­kuu reu­nal­la. Kas­sa hu­pe­nee, ei­kä mat­ka­pu­he­lin­ten myyn­ti näy­tä täyt­tä­vän ko­loa.

Vaih­to­ta­se on mii­nuk­sel­la. Vien­nin ar­vo ku­tis­tuu – viem­me ta­va­raa, jon­ka hin­ta las­kee ko­ko ajan.

Jul­ki­nen ta­lous kul­kee taas huo­noa koh­ti. Huol­to­suh­de heik­ke­nee, ja työt­tö­mien mää­rä kas­vaa.

Ta­lous­kas­vun mo­lem­mat te­ki­jät peh­me­ne­vät: työ­voi­man tar­jon­ta ei li­sään­ny, ja tuot­ta­vuu­den kas­vu hi­das­tuu. Kan­san­ta­lous su­pis­tuu jo, ja jul­ki­sen ta­lou­den va­je kas­vaa.

Kaik­ki nä­mä tren­dit ovat hi­taas­ti ete­ne­viä mut­ta syö­vyt­tä­viä. Ne ei­vät nos­ta­ta kan­sal­lis­ta hä­tä­ti­laa. Nii­den ete­ne­mi­ses­tä on vain yk­sit­täi­siä ha­vain­to­ja ja ir­ral­li­sia pik­ku-uu­ti­sia, jot­ka ei­vät tun­nu suo­ma­lais­ten mie­lis­sä liit­ty­vän toi­siin­sa.

To­del­li­suu­des­sa tä­mä on yh­tä ko­ko­nai­suut­ta – sa­maa ta­ri­naa, jo­ka ker­too sii­tä, et­tä Suo­mi va­joaa.

Suo­mes­sa on hel­lit­ty aja­tus­ta, et­tä 1990-lu­vun alun la­ma ka­rai­si meis­tä taan­tu­man asian­tun­ti­joi­ta, mi­kä suo­je­lee mei­tä nyt.

Suo­men nos­ti­vat 1990-lu­vun la­mas­ta hy­vä tuu­ri, muun maail­man ve­to ja ah­din­gon sa­ne­le­ma päät­tä­väi­syys.

Juu­ri kun maail­ma oli pi­meim­mil­lään, meil­le syt­tyi No­kia. No­kian nou­su oli sar­ja yh­tiön te­ke­miä oi­kei­ta ja kau­ko­kat­sei­sia rat­kai­su­ja, mut­ta ajoi­tus oli on­ne­kas sat­tu­ma.

1990-lu­vun alun la­ma ei ol­lut glo­baa­li. Vien­ti al­koi hil­jal­leen ve­tää. Yh­te­nä pi­meä­nä päi­vä­nä tu­li pit­käs­tä ai­kaa en­sim­mäi­nen lai­va­ti­laus, va­lon­sä­de. Sit­ten seu­raa­va.

Es­ko Ahon (kesk) joh­ta­ma hal­li­tus sai pe­rin­nök­si kon­kurs­sin reu­nal­la keik­ku­van maan. Kas­sa oli tyh­jä, ja Kan­sain­vä­li­nen va­luut­ta­ra­has­to val­mis­tau­tui hä­täo­pe­raa­tioon.

Hal­li­tus te­ki ki­pei­tä rat­kai­su­ja – ei­pä sii­nä raos­sa ol­lut muu­ta­kaan mah­dol­li­suut­ta. Paa­vo Lip­po­sen (sd) hal­li­tus jat­koi sa­mal­la tiel­lä.

Mi­tä meil­lä on nyt?

Uut­ta No­kiaa ei tu­le. On tur­ha odot­taa tois­ta lot­to­voit­toa poh­jan pe­ril­le. Tu­los­sa on enin­tään lu­kui­sia pik­ku­voit­to­ja.

Nyt taan­tu­ma on laa­ja. Ko­ko Eu­roop­pa on ju­mis­sa. Kii­na­kin hi­das­taa tah­tiaan.

Meil­lä on li­säk­si mo­ni­puo­lue­hal­li­tus, jo­ka on it­se si­to­nut kä­ten­sä.

Pa­rin vuo­den ta­kai­nen hal­li­tus­oh­jel­ma on kuin Raa­mat­tu fun­da­men­ta­lis­til­le. Mi­tä oh­jel­mas­sa ei ole, si­tä ei teh­dä, muut­tui­pa ym­pä­röi­vä to­del­li­suus mi­ten ta­han­sa. Jos teh­täi­siin, hal­li­tus voi­si ha­jo­ta.

Suu­ret so­vi­tut pro­jek­tit – kun­ta- ja so­te-uu­dis­tus – on tär­vel­ty. Työ­urien pi­den­tä­mi­sen hy­väk­si ei ole teh­ty juu­ri mi­tään. Uu­dis­tuk­set, jot­ka oli­si voi­tu teh­dä pa­ri vuot­ta si­ten pie­nin ki­vuin, jä­te­tään vä­liin, kos­ka nyt ne ai­heut­tai­si­vat suur­ta ki­pua. Ai­na­kin po­liit­tis­ta ki­pua.

Työ­mark­ki­na­jär­jes­töt kes­kit­ty­vät osaop­ti­moin­tiin: jo­kai­nen oman etun­sa et­sin­tään.

Suo­men rin­nal­la ta­lous­opet­ta­ja­na on sei­so­nut Sak­sa.

Jäi kui­ten­kin huo­maa­mat­ta, et­tä Sak­sal­la on va­raa. Sak­sa te­ki suu­ria ra­ken­ne­uu­dis­tuk­sia ajois­sa, ja nyt maan ta­lous on is­kus­sa. Ger­hard Schrö­de­rin de­ma­ri­hal­li­tus ot­ti suu­rem­man vas­tuun maas­taan kuin omas­ta po­liit­ti­ses­ta tu­le­vai­suu­des­taan. Työ­mark­ki­noil­la suos­tut­tiin jous­toi­hin.

Sak­san ta­lous­huo­let ovat nyt suh­dan­ne­luon­tei­sia, Suo­men kroo­ni­sia ja näi­vet­tä­viä.

Suo­men pi­täi­si pys­tyä sa­maan: muu­tok­seen il­man hä­tä­ti­lan tun­net­ta. Jos se ei on­nis­tu, Suo­mi on sa­mal­la po­lul­la kuin Eu­roo­pan krii­si­maat – eri vai­hees­sa vain.

Paa­vo Rau­tio paavo.rautio@hs.fi
Kir­joit­ta­ja on HS:n pää­kir­joi­tus­toi­mit­ta­ja.