Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#26371: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Synti suuri surkia

Kymmenen käskyä sisältävät sosiaalisen elämän perussääntöjä, joista suurin osa on tavalla tai toisella voimassa kaikissa ihmisyhteisöissä Mooseksesta riippumatta. Osa kymmenestä käskystä on vähän enemmän sosiaaliseen kontrolliin pureutuvia ja kaksi ensimmäistä uskonnollisia, joilla ei sellaisenaan ole kantovoimaa tämän päivän yhteiskunnassa. Tiukkapipoisilla laeilla tarkoitin aiemmin kirjoittaessani niitä moninaisia sääntöjä ravinnosta, vaateparresta, käymälän sijainnista jne. Osalla niistä on ollut käytännön perusteet, joita nykyään kutsutaan mikrobiologisiksi. Osa taas on selkeästi oman heimon identiteettiä korostavia ja sellaisina puhtaasti aikansa lapsia - joista mm. Paavali halusi päästä irti. On toki ihan eri asia, onko noilla säännöksillä enää mitään tekoa miehen nimeltä Mooses kanssa.

Sivuhuomiona totean, että Paavalilla ja muilla kristityillä oli ongelmia noiden tiukimpien säännösten kanssa, koska niiden toisaalta todella ajateltiin olevan Jumalan ilmoitusta. Niistä eroon pääsemiseksi kehitettiinkin sitten ajatus "uudesta liitosta", jossa yhteydessä tuosta painolastista päästiin kätevästi eroon.

"Onko mielestäsi niin, että mitä enemmän ihminen kykenisi ”vapautumaan” esim. Jumalan käskyistä ja muista Jumalan antamista (”tiukkapipoisista”) elämänohjeista, joita Jumalan inspiroimasta erehtymättömästä Raamatun sanasta on luettavissa, sen onnellisemmaksi ihminen tulee?"

En ole kiistänyt Raamatun kaikkien elämänohjeiden relevanssia. Pidän kuitenkin sitä, että joku tänä päivänä ensinnäkin väittää tekstin olevan erehtymätöntä Jumalan sanaa ja sitä, että hän vielä kuvittelee oman tulkintansa siitä olevan ainoa oikea, sekä historiallisesti että loogisesti kestämättömäksi ajatteluksi. Niin moni on inspiroitunut Jumalan sanasta niin ristiriitaisiin tulkintoihin, että ei ole hedelmällistä väitellä, kuka on sen oikean tulkinnan saanut - siis lukiessaan sitä. Tutkimalla tekstin kontekstia ja muokkautumis- ja käännöshistoriaa totuutta voitaisiin päästä lähentymään paremmin, mutta usein siinäkin puutteelliset tiedot estävät "lopullisen totuuden" saavuttamisen.

Ja se minkä tässä yhteydessä kiistän, on siis Raamatun tekstiin verhotut omat asenteet, joilla täälläkin erilaisia ihmisiä hutkitaan. Kyse on äärimmäisestä lähimmäisenrakkauden puutteesta ja henkisestä laiskuudesta, kun toisen ihmisen asioita ei haluta oikeasti edes yrittää ymmärtää. Sen korvaaminen Raamatun lauseiden puliveivauksella on äärimmäisen arvotonta toimintaa ja kaukana kristillisen etiikan ytimestä.