Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Kokonaisuus on tietyissä olosuhteissa enemmän kuin osiensa summa.
Nuo filosofiset periaatteet muodostuvat mielenkiintoisiksi, kun aletaan soveltaa tuotakin kuvaamme Jumalasta hengellisenä persoonana.

Mutta näistä osista voisi ajatella näin vaan arkikäytännön kokemuksen kannalta, mistä syntyy se kuva, jota kutsumme Jumalaksi.
Ainakin löydän kahden sorttisia osakokonaisuuksia: kokemuksellisia ja voisiko sanoa sakramentaalisia, joihin kuuluu myös Jumalan sana.
Tätä onkin hyvä miettiä, mistä se kokonaisuus, jota kutsutaan Jumalaksi, oikeastaan muodostuu mielissämme. Sekä hengessämme - joka sivujuonne jo tekeekin asian mutkallisemmaksi. ( Anteeksi tautologia!)

Huomasin tuossa orjuus-kysymyksessä, kuinka kaukana se, mitä koen Jeesuksen olevan (Ja kolmiyhteisen Jumalan myös)- miten äärimmäinen vastakohta se on orjuudelle.

No, mistä tämä vaikutelma sitten nousee? Sen huomaan taas olevan oman kokonaisuutensa, jossa on kokemuksellisia tunteita, ( Jeesuksen persoonaan sisältyvä rakkauden ja hyvyyden kokemus),  puhtaita kokemustapahtumia (kokemuksia johdatuksesta, kokemuksia varjeluksesta, (pelastumisia hädästä ja jopa kuolemanvaarasta). 
On myös kokemuksia vastausten viipymisestä,   pitkästäkin odotuksesta avunsaamisen suhteen. Tai vaikeistakin vastauksista joskus.)

Sitten on tätä kokemusmaailmaa vasten peilautuva sana.   Esim "Kiittäkää Herraa, sillä hän on  h y v ä.   Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti."
Tämä oli jo Vanhassa Liitossa uskovien huulilla. esim Daavid, joka koki myös mielikuva tasolla olevansa yhteydessä Jeesukseen jo silloin!   "Näen aina edessäni Herran! Hän on minun oikealla puolellani, minä en horju" - Psalmi -mikä lieneekään).   Ja myös Aabrahamilla,   joka ikäänkuin näki sen,  joka...?      Sekä Mooseksella: ?  muistaakohan jokamies?

Myös Elialla oli tästä suloisesta hiljaisesta tuulen hyminästä tuntuma. -  Jobille tuli,  kun Jumala "ilmestyi" - hänen tuskan kysymyksensä lakkasivat ilman mitään selittävää vastausta.  Hän joki Jumalan hyvyyden.  Uskaltaisinkin melkein sanoa Kristuksen hyv yyden.  (Koska Jeesus on näkymättömän Jumalan  kuva.)    
Ehkä muitakin ratkaisevia kohtaamisia vanhanliiton ihmisten kohdalta?

Liekköhän ne alueet tässä. On kuitenkin jotain, mikä saa nuo osat vasta toimimaan ja näkymään. Ei sähkövirran kaltainen, mutta yhteyden synnyttävä, .. jaa-a. Kuinkahan sen voisi oikein kuvata?
Jätänpäs tämän teitille muillekkin pähkäiltäväksi.  Mitä merkillistä Hänen henkensä oikein on? -  Hei nyt taisi tulla yksi sana, joka osuu kohteeseen: osallisuuus.   Vai  aukaiseeko se Pyhää Henkeä ihmisen käsityskyvylle?