Kielivalinnan puolesta

Ruotsinkielen asema Suomessa on jäänteitä Ruotsin vallan ajalta. Siitä lähtien, kun Ruotsi "poistettiin" hallitsemasta Suomea, Ruotsin kielen asema on tasaisesti heikentynyt.
Vielä ennen toista maailmansotaa, ruotsin kielellä oli varsin vahva asema Suomessa. Tänä päivänä sitä ei ole, vaan lähinnä sitä - pois lukien ruotsinkieliset alueet - pidetään keinotekoisesti hengissä, eräänlaisessa henkisessä hengityskoneessa.

Ruotsin kielen opiskelua perustellaan monilla seikoilla, kuten täälläkin on todettu. Kaikki esitetyistä on kestämättömiä. Tässä muutama väite ja niiden kumoamisen perusteet.

"Ruotsinkielisillä on oikeus toimia omalla äidinkielellään"

-On toki, eikä kukaan sitä olekaan poistamassa tai pakottamassa pois Ruotsinkielisyydestä. Sen sijaan vähemmistön vaade siitä, että enemmistö opettelisi heidän kielensä on kestämätön minkä tahansa demokraattisen kriteerin mukaan.

"Ruotsinkieli edesauttaa muiden kielien oppimista."

-Varmasti auttaa, mutta jos vaikka Venäjän alkeita opetettaisiin vapaaehtoispohjalta kouluissamme, Ruotsin sijasta, niin todenäköisesti sama etumatka saataisiin venäjään näiden kolmen "pakkovuoden" aikana. Puhumattakaan sitten lukiosta.

"Ruotsi on kansalliskieli..."

- Ruotsi on kieli jota puhuu pieni osa kansastamme. Suomessa on Ruotsinkielisiä alueita ja siksi olenkin valmis kannattamaan ruotsinkielelle erikoista tukea VÄHEMMISTÖKIELEN asemassa. Aivan samoin kuin vaikka Saamenkieli nykyään. Näin kieli ei häviä vaan ne joiden äidinkieli se on, saavat edelleen omalla alueellaan opetusta ja palveluja omalla äidinkielellään. Mutta onko esimerkiksi Helsinki ruotinkielisellä alueella? Empä usko...

"Ruotsi on tärkeä kauppakieli"

- On, jos teet työtä yrityksessä joka tekee kauppaa Ruotsiin. Nykyisessä maailmassa kauppaa kuitenkin tehdään ympäri maapallon, jolloin ruotsin kieleen käytetty aika on lähinnä hukkaan heitettyä aikaa. Sen sijaan tärkeämpiä kieliä olisi Englanti, Saksa, Ranska ja Venäjä (ei välttämättä tässä järjestyksessä). Koska jos osaa kahta noista em. kielistä, pärjää missä vaan maailmalla.

Ja viel pari kukkasta Lars Dahlin kirjoituksista.

"Perustuslaissa Suomi määritellään kaksikieliseksi; laki on lähtökohtaisesti aina oikeassa."

- Tunnettu kehäpäätelmähän on, että laki kirjoitettuna on aina oikeassa.. sen enempää kyseenalaistamatta sitä. Onneksi juuri tässä sitä kyseenalaistamista tehdään.

"Myös ruotsinkieliset ja ruotsalaiset oppilaitokset ovat suomenkielisen tavoitettavissa. Kiintiöt eivät ole etniseen ryhmään sidottuja."

-Eikö? Käänetäämpä asia toisinpäin... Miksi Vaikkapa Helsingin yliopistossa on Ruotsinkielisille kiintiöt? Kiintiöt joiden sisällä Ruotsinkieliset pääsevät sisään huomattavasti pienemmillä pisteillä kuin Suomenkieleiset (ainakin oikeus ja lääketieteelliseen)

"Peruskoulun tulee antaa nuorille valmiudet pärjätä suomalaisessa yhteiskunnassa, ei ulkomailla."

-Ja Suomalaisessa yhteiskunnassa toimitaan 99% suomenkielellä. Vain ehkä Pedersöressä ei saa palvelua Suomeksi.. :D Muutenkin, Maailma kansainvälistyy koko ajan, niin myös Suomi. Mielestäni tähän kansainvälistymiseen olisi koululaitoksenkin hyvä herätä ja aloittaa opetus niillä kielillä joita tullaan tarvitsemaan, ei niillä jotka ovat opetusohjelmassa vain koska "ne on aina olleet siellä"

"Tasa-arvon toteuttamiseksi on välttämätöntä, että myös enemmistölle annetaan mahdollisuus oppia vähemmistön kieltä. Näin kaksikielisyydestä ei tule vähemmistön etuoikeutta, vaan koko kansan asia."

-Tässä ollaan asian ytimessä. Kuka kokee "mahdollisuudeksi" asiaa jota ei voi välttää valitsemalla toisin? Nykyinen käytäntö ei ole mahdollisuuksien antamista vaan niiden kaventamista. Kaksikielisyys saa olla, mikäli sillä tarkoitetaan Ruotsi-Suomi kieliakselia, ihan puhtaasti vähemmistön asia ja etuoikeus myös, jos niin halutaan sanoa. Sen sijaan näkisin mieluummin kaksi tai kolmekin kielisiä ihmisiä suomessa tulevaisuudessa, mikäli nämä kaksi muuta olisivat oikeastikin hyödyllisiä kieliä.


Summa Summarum. Ruotsinkieli Vähemmistökielen asemaan mutta tukien sitä niin, ettei äidinkieleltään Ruotsikieliset joudu Lapsipuolen asemaan omalla alueellaan. Sitä ei varmaankaan kukaan (tosissaan) halua. Ruotsi, samoin kuin Saame on olennainen osa kansamme historiaa, mutta virallisuutensa puolesta historiaksi se saisi jäädäkin.
Kaikenlainen Ruotsi-viha, mihin Suomenruotsalaiset usein viittaavat, on kuitenkin vain marginaali ilmiö. Minä, henkilökohtaisesti, en vihaa ruotsia tai ruotsin kieltä. Ajattelen asioita vain ja ainoastaan rationaalisuuden kautta.