Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#24802: - Re: Re: Kumoa sitten nämä tutkimukset!

Vastauksena myös viesteihin #24800 ja #24801.

"Siis nyt onkin kysymys heteroperheistä!!!! Vai?? Oletko ihan tosissasi kirjoitellessasi näitä juttujasi? Niissä ei nimittäin ole päätä eikä häntää. Aletaanko kaivaa mitä olet täällä väittänyt??"

Kaivakaa mielellänne. Mutta älkää irrottako lauseita asiayhteydestään, ja liittäkö niitä uusiin yhteyksiin, jossa ne eivät ole kotonaan. Yrittäkää ymmärtää lukemanne kuten sen olen kirjoittanut, yhdistelemättä sitä omiin ajatuskuvioihinne.

Vaikuttaa siltä, että monet täällä haluavat nähdä minut ja kirjoitukseni jonkinlaisina kannanottoina ja väittäminä, että olisin sitä mieltä ja sitten toisaalta taas toista mieltä. Olen korostanut sitä, etten väitä vaan haluan herättää kysymyksiä asioista, jotka monet pitävät itsestäänselvyyksinä, tai eivät ole ehkä lainkaan ajatelleet.

Ymmärrän hyvin, että filosofoiva tyylini on monille vaikeaselkoista ja altista väärin tulkitsemiselle ja ristiriitaisten kytkentöjen luomiselle. Liikun asiasta toiseen ja tasolta toiselle, ja saatan käydä välillä myös "vastapuolen leirissä", jos havaitsen heidän puolellaan jotakin kiinnostavaa ja kannatettavaa. Varsinaisesti en kuitenkaan edusta mitään tiettyä puolta, vaan haluan nähdä asian objektiivisesti sellaisena kuin se on. Yleensä kaikilla leireillä on osia todellisuudesta omassa katsantokannassaan, kukaan ei yleensä ole täysin "oikeassa" tai täysin "väärässä".

"... ja olet sitä mieltä, että jos homojen annetaan adoptoida vapaasti, heidän lapsensa eivät olekaan enään niin toivottuja ja sen takia heistä tulee turvattomampia kuin heteroperheiden adoptiolapset....?"

Kieltämättä mielenkiintoinen tulkinta siitä mitä olen kirjoittanut. Tuollaisen ajatussillan keksiminen osoittaa jo suurta luovuutta.

Jos oikein tajuan olet nyt homo-adoption kannalla? Ei montakaan kirjoitusta sitten vastustit sitä silmittömästi. Pidän sinua vitsinä tai todella sairaana ihmisenä!"

En liene koskaan väittänyt, että vastustan homo-adoptiota. Olen monasti todennut, ettei minulla ole mitään homoja ja homoutta vastaan, ja jo useamman kerran myös todennut, että homotkin voivat olla hyviä kasvattajia. Se ei ole kiinni ihmisen seksuaalisesta suuntauksesta vaan suhtautumisesta lapsiin ja kasvatukseen.

Olen toki sanonut, että vielä tiedetään mielestäni liian vähän siitä, millaisia sosiaalisia vaikutuksia homouden "standardisoimisella" ja homojen avoimella adoptiolla voi olla yhteiskunnallisella tasolla, jotta sen myöntäminen avio-oikeuden varjolla olisi järkevää. Lisäksi minua on arveluttanut se tyyli, jolla "homouden ilosanomaa" levitetään. Näistä olen jo kirjoittanut, joten kaivamalla löytyy.

En myöskään ole "nyt homo-adoption kannalla". Tosin olen jo aiemmin todennut, että asia tosiaan on ensi sijassa kiinni siitä, miten ja millä perusteella lapsia hankitaan ja kasvatetaan. Minulla ei siis ole yksilötasolla mitään sitä vastaan, että homoperheillä voisi olla lapsia - kuten jo onkin. Voin siis ihan hyvin hyväksyä sen, että motivoidut ja asiansa osaavat kasvattajat saavat kasvattaa lapsia, edustivat he mitä sukupuolista suuntautumista tahansa.

Mutta lasten edun nimissä olen ollut myös sitä mieltä, että lastenkasvatukselliset ongelmat ovat tällä hetkellä pääsääntöisesti heteroperheiden ongelma - ensinnäkin siitä syystä, että heitä on rutkasti enemmän kuin homoperheitä, ja toiseksi siitä syystä, että heidän lastenteolleen ja kasvatustavoilleen ei ole olemassa minkäänlaisia vaatimuksia. Heteroiden adoptiota valvotaan todella tiukasti (mikä siis on hyvä asia), mutta omia lapsia saa vääntää kuka tahansa ja millä perusteella tahansa. Ellei tässä näe ristiriitaa, on melko sokea vallitsevalle todellisuudelle.

Siksi näen ongelman lisäämisenä enkä edistyksenä sen, että nyt homoillekin annettaisiin vapaus "hommata" lapsia oman mielensä mukaan, kun yhteiskunnan sen sijaan pitäisi tehdä voitavansa sen eteen, ettei enää kukaan lapsi joutuisi kasvamaan epäedullisissa oloissa.

Toki voi olla, että sanomani on viestien varrella hioutunut kulmistaan tai jopa saanut uusia sävyjä. Sitä en kuitenkaan näkisi negatiivisena asiana, vaan pikemminkin osoituksena siitä, että keskusteleminen voi olla tuloksekasta, eikä vain kahden kilpikonnan tarkoituksetonta kolistelua kumpikin oman kuorensa sisällä toisen tavoittamattomissa.

Kirjoittajan henkilöön tai kirjoitustyyliin kohdistuva "ad hominem" on kuitenkin yleensä pelkästään merkki siitä, että siihen turvautuva ei enää löydä puhutusta asiasta mitään mielekästä sanottavaa. Siinä mielessä sekin täyttää oman funktionsa, vaikkei se varsinaista puheena olevaa asiaa millään lailla edistä.

Toivottavasti tämä selvitti ajatuksenjuoksuani edes hiukan. Selvennän mielelläni lisää, jos siihen löytyy aihetta.