Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#24728: - Re: Hesarin tärkeä artikkeli sitoutumisesta

"Ilmeisesti perustat tämän pohdiskelusi siihen olettamaan, että homoperheissä lapsia ei silitellä. Niinikään sotket toisiinsa kiintymyksen ja seksuaalisen orientaation. Ensin mainittu kohdistuu yksilöön, jälkimmäinen taas sukupuoleen. Toisaalta fundeerauksesi johtaisi vaikkapa siihen, että äitiä hellittelevämpi isä aiheuttaisi pojissaan homoutta.

Mieti edes joskus, ennen kuin tänne viisauksiasi rupeat laskettelemaan!"

Hauska tyyli ensin kertoa oma käsityksensä siitä, miten joku toinen muka ajattelee, ja sitten pyytää häntä miettimään, mitä "viisauksia" hän on lasketellut. Saat kyllä ottaa tulkinnoistasi vastuun ihan itse.

Mistähän sait ajatuksen, että tästä kaikesta voisi olettaa, että homoperheissä ei lapsia silitellä? Pikemminkin mielestäni voisi olettaa, että homoja varttuu perheissä, jossa on vain saman sukupuolen silittäjiä. Luulen kuitenkin, että siihen tarvitaan paljon muutakin.

Siten ei myöskään suoraan voi väittää, että äitiä hellittelevämpi isä tekisi pojasta homon - mutta uskon, että se kyllä vaikuttaa asiaan, varsinkin jos äiti vielä on poikaan nähden tunnekylmä ja etäinen. Poika saattaa oppia välttelemään ja jopa inhoamaan äitiään, ja usein sitä kautta koko naissukupuolta, ja tukeutuu tunnetasolla isäänsä, ja sitä kautta miessukupuoleen. Jos vielä pojalla identiteettitasolla on häilyvä käsitys itsestään, se saattaa johtaa miessukupuolen "idolisointiin" ja naissukupuolen "demonisointiin", ja sitä kautta vaikuttaa suorasti tai epäsuorasti hänen kiinnittymiskykyynsä ja tulevaan seksuaaliseen orientaatioonsa. Tämä varsinkin, jos lapsi juuttuu itseään toteuttavaan kehään, jossa saa uusia vahvistavia kokemuksia ja "oppii" itseohjautuvasti välttämään mahdollisia kumoavia kokemuksia ja hakeutumaan vahvistaviin sellaisiin.

Toisaalta häneen saattaa jäädä etäisestä äidistään "tyhjyyttä korvaavan kaipauksen" tunne, eli hän alkaa tiedostamattaan etsiä itselleen korvaavaa äitisuhdetta, ja onkin usein taipuvainen tulevaisuudessa takertumaan hallitseviin tai muuten tunneperäisesti voimakkaisiin "äidillisiin" naishahmoihin.

Yllä oleva vain esimerkkinä siitä, että psykologisella tasolla tapahtuu paljon asioita monimuotoisten käytännön vaihtoehtojen pohjalta. Tämä ei mitenkään kumoa sitä, etteikö näillä olisi osuutta ja vaikutusta asiaan. Tiede ei vain välttämättä ole osannut, halunnut tai ymmärtänyt katsoa asiaa tarpeeksi avoimin mielin. Nämä asiat ovat kuitenkin usein niin selviä, että maallikkokin ne itsestään tai lähipiiristään pystyy näkemään. Tieteeltä sen sijaan saattaa puuttua tunteita ja muita immateriaalisia ilmiöitä koskeviin havainnointiin relevantit metodit ja välineet. Tämä voi osaltaan olla merkittävä syy siihen, että nämä varhaisen psykologian ajatukset sittemmin on hylätty ja keskitytty paremmin mitattavissa oleviin materiaalisiin ilmiöihin, kuten aivotutkimukseen ja genetiikkaan.

Tässä artikkelissa ja minun pohdiskeluissani oli kyse vain kiintymyksen ja kiinnittymisen muodostumisen syistä ja seurauksista. Se on ainakin varmaa, että homoperheessä (kuten myös yksinhuoltajaperheissä) korostuu se sukupuoli, jota pari edustaa. Sukupuoliasetelma homoperheessä on siis joko, että kaikki ovat samaa sukupuolta, tai että lapsi on vanhempiin nähden eri sukupuolta. Tästä voi toki keksiä monta mielenkiintoista ja aiheellistakin jatkopohdiskelun aihetta.

En sanoisi, että sotken toisiinsa kiintymyksen ja seksuaalisen orientaation. Pikemminkin pyrkimyksenäni on koko ajan ollut nimenomaan erotella nämä toisistaan, koska ne ovat mielestäni kaksi ihan eri tason ilmiötä - vaikkakin vaikuttavat toki toisiinsa ehkä merkittävästikin.

Uskallan väittää, että seksuaalinen orientaatio (jota itse kutsun "seksuaalisen tarpeen tai halun kohdistamiseksi") pohjautuu pitkälti nimenomaan "kiinnittymisen" mekanismiin (muiden tekijöiden, kuten "aversion" ja "tyhjyyttä korvaavan kaipauksen" myös vaikuttaessa), mutta mikäli kiinnittymistä ei ole tapahtunut, tai se on jäänyt vaillinaiseksi, seksuaalisen tarpeen kohdistamista ohjaa pikemmin pinnallisempi kiintyminen. Tämä saattaisi osaltaan selittää, miksi jotkut ovat "umpihomoja" tai "umpiheteroita" (eli samaan sukupuoleen "kiinnittyneet"), ja jotkut toiset taas enemmän biseksuaalisia Kinseyn "liukuvalla" asteikolla. En väitä kuitenkaan välttämättä uskovani tähän selitysmalliin ainakaan ainoana vaihtoehtona.

Uskallan myös väittää, että kiimainen ihminen voi suunnata seksuaalisen tarpeensa lähimpään sopivaan tarjolla olevaan kohteeseen - kuten vaikkapa tyynyyn tai nukkeen, eläimeen tai samaa (tai homo vastakkaista?) sukupuolta olevaan, joten seksuaalinen tarve on tälläkin perusteella selvästi nähtävissä omaksi, erilliseksi tasokseen. Olennaisinta seksuaalisen orientaation suuntautumisessa on kuitenkin tunnetason kiinnittymisen ja kiintymyksen kyky ja suuntaus, sillä ihminen haluaa kohdistaa seksuaalisen toimintansa niihin yksilöihin, jotka muutenkin ovat tunnetasolla läheisimpiä. Olennainen kysymys on siis edelleen, miksi homo ei kykene kiinnittymään (eli muodostamaan kiinteän molemminpuolisen tunnesuhteen) vastakkaiseen sukupuoleen. Sillä jos hän voisi, hän ei olisi enää homo, vaan korkeintaan biseksuaalinen.