Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

1 Minä sanoin: ”Tahdon valvoa teitäni, etten tekisi syntiä kielelläni.
Tahdon tukkia oman suuni, niin kauan kuin jumalaton on edessäni.”
2 Minä mykistyin vaiteliaaksi, pysyin hiljaa siitä, mikä on hyvää, ja tuskassani jouduin eristyksiin.
3 Sydämeni kuumeni sisälläni, huokailuni aikana tuli paloi palamistaan. Minä puhuin kielelläni:
4 ”Oi Jehova, anna minun tietää loppuni ja päivieni määrä – mikä se on – tunteakseni, miten katoavainen olen.
5 Katso! Vähäisiksi olet tehnyt päiväni, ja elinaikani on edessäsi kuin ei mitään. Totisesti jokainen ihminen on vain henkäys, vaikka seisoisi lujanakin. Sela.
6 Varjona vain mies vaeltelee. Hehän riehuvat turhaan. Hän kasaa tavaroita eikä tiedä, kuka ne saa.
7 Ja nyt, mitä olen toivonut, oi Jehova? Odotukseni kohdistuu sinuun.
8 Vapauta minut kaikista rikkomuksistani. Älä pane minua mielettömän häväistäväksi.
9 Minä pysyin mykistyneenä, en voinut avata suutani, sillä sinä toimit.
10 Poista päältäni vitsauksesi. Kätesi ankaruus on tehnyt minusta lopun.
11 Olet oikaissut miestä ojentamalla häntä erheestä, ja sen, mikä hänestä on haluttavaa, sinä kulutat niin kuin koi. Jokainen ihminen on totisesti vain henkäys. Sela.
12 Kuule rukoukseni, oi Jehova, ja ota korviisi avunhuutoni. Älä ole vaiti kyyneleitteni edessä.
Sillä minä olen luonasi vain muukalaisasukas, siirtolainen, kuten kaikki esi-isäni.
13 Käännä pois katseesi minusta, jotta ilostuisin, ennen kuin menen pois eikä minua ole.”