Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Haluaisin kuulla homoilta oman selityksensä sille, miksi he eivät kykene rakastumaan vastakkaisen sukupuolen edustajaan, tai mikseivät ainakaan pysty lähestymään heitä seksuaalisella tasolla. Haluaisin nähdä, että edes joku homo (siis myös lesbo) on tätä tosissaan pohtinut, eikä vain "ole sitä mitä sattuu olemaan". Jos selityksenä on, ettei se "tunnu" oikealta, siihenkin on olemassa syy.

Voi myös kysyä: mikä minua estää olemasta hetero?

Miksei sitten voisi olla sitä mitä sattuu olemaan? Toki voi, ja siihen pitää olla oikeus, ellei se vahingoita ketään. Vahingoittaako julkinen homous sitten ketään? Ahdasmielisiä ehkä ainakin, mutta se ei ole homojen syytä. Mutta mahdollisesti myös yhteiskunnan herkempien yksilöiden sukupuoli-identtistä kehitystä tarjoamalla heille mallin, joka on epäedullinen funktionaalista perhemallia ajatellen (ja viittaan tällä biologiseen yksikköön, joka itse tuottaa jälkeläisiä).

Mahdollisesti myös häilyvällä sukupuolisella identiteetillään voivat pitkällä tähtäimellä vaikuttaa kasvavien herkkien lasten identiteetin muodostukseen.

Yhteiskunnassamme ovat sukupuoliroolit ja seksuaalinen identiteetti jo muutenkin menossa entistä sekaisempaan suuntaan, ja tämä on yksilötasolla usein suuren kärsimyksen ja ongelmien lähde. Tässä mielessä homouden "arkipäiväistäminen" voi olla ratkaisu pahempaan suuntaan.

Toki ahdasmielisyys homoja kohtaan on suuri ahdistuksen lähde, mutta en tässä tarkoita sitä. Vaino ja halveksunta homoja kohtaan olisi tietenkin ensisijaisesti saatava kitkettyä koko maailmasta. Mutta tässä puhun nimenomaan ongelmista, jotka johtuvat puutteellisesta vanhemmuuden läsnäolosta ja turvallisten isä- ja äitiroolien asteittaisesta katoamisesta. Tämä ennen kaikkea siitä syystä, etteivät vanhemmat enää pakkotahtisuudesta johtuen saa aikaa olla läsnä lastensa elämässä (mikä nähdäkseni on suurin syy koko tilanteeseen ja siihen, ettei monikaan meistä enää edes tiedä, mitä sanat "rakkaus" ja "vanhemmuus" pitävät sisällään!), mutta myös siksi, ettei mieheydestä ja naiseudesta enää juuri löydy varttuville lapsille tervettä mallia.

Moni homouden puolustaja vetoaa nimenomaan rakkauteen seikkana, miksi homoudesta pitäisi tehdä yhteiskunnallisella tasolla heterouteen laillisesti ja arvollisesti rinnastettavaa. Samaan hengenvetoon voisi todeta, että moni pedofiilikin oikeasti voi rakastaa lapsia, ei kyseessä aina ole alistussuhde. Zoofiili rakastaa usein kovastikin eläimiä. Dendrofiilille puut ovat puolestaan rakkauden tai ainakin seksuaalisen halun kohteita jne.

Mutta rakkaus ei siis lopultakaan ole homouden puolustus vaan ongelma: homo ei osaa rakastua oletusmääräisesti järkevimpään kohteeseen (ainakaan, jos hän haluaa omia lapsia) eli vastakkaiseen sukupuoleen. Jokainen rakastettu ihminen kykenee rakkauteen. Miksi se siis olisi erikseen homouden puolustus? Rakkaudettomuus on vakava ongelma yhteiskunnassamme, mutta homous itsessään ei ole askel sen ratkaisuun.

Miksi siis ei homo kykene kiinnittymään tai ainakaan yhtymään eri sukupuolta olevaan henkilöön? Tarjoaako saman sukupuolen "tuttuus" turvallisuuden tunteen? Onko syytä inhota vastakkaista sukupuolta? Onko raskauden pelolla osuutta asiaan (ainakin tämä lienee monen aseksuaalin ongelma)? Vai mikä voisi olla sinun tapauksessasi ilmiön takana?

Tarkoituksellisesti provosoivaan sävyyn, kaikella ystävyydellä ja kunnioituksella, vastauksia odotellen.