Maahanmuuttajien tuet
Vieras |
/ #1586 Re: Re: Re: JÄRJEN ÄÄNI28.09.2013 16:26TIETOSI OVAT TODELLA HÖPÖ HÖPÖ-TASOA. Tässä oikeaa tietoa:
KirjatMaltti puuttui vaurastumisessaAntti Kuusterä ja Juha Tarkka: Suomen Pankki 200 vuotta - parlamentin pankki. Otava 2012. 831 sivua. 53,90 e.
Maltti puuttui vaurastumisessa Suomen kansa sai mitä se halusi - tuhoisin seurauksin. Tällainen vaikutelma kansanvallan ja ison rahan liikkeiden suhteesta syntyy, kun lukee Suomen Pankin 200-vuotishistorian toisen osan. Osuvasti Parlamentin pankiksi nimetty kirja käsittelee jakson Suomen historiaa sotavuosista eurojärjestelmään liittymiseen. Sen kuluessa kansa vaati alhaista reaalikorkoa, valuuttaluottoja ja paikallisten osuus- ja säästöpankkien suosimista liikepankkien kustannuksella. Poliittiset päättäjät taipuivat kansan tahtoon. Jälki oli sitten hirmuista 1990-luvun alun laman ja pankkikriisin aikana. Kymmenettuhannet laman kaatamat velalliset kärsivät. Heidän historiaansa ei kai kirjoita kukaan. Suomen Pankin historiateoksen kirjoittajat Juha Tarkka ja Antti Kuusterä eivät tee tällaisia johtopäätöksiä. Vaikutelmat syntyvät heidän huolellisesta kuvauksestaan, joka kertoo rahapolitiikan eli rahan tarjonnan säätelyn tapahtumakuluista. Tyyli ja esitystapa ovat harkitun asiallisia. Kirjan sivuilla näkyvät vain rivien välistä ne kuumat tunteet ja draama, joita pankin, rahan ja kansakunnan yhteinen historia tulvii. Valittu asialinja on keskuspankin omassa historiateoksessa ainut järkevä. Loputtomat poliittiset yhteenotot ja kehnot kompromissit vallankäytön huipulla ovat kuin suurennettua toistoa Suomen Pankin, parlamentin, hallituksen ja etujärjestöjen suhteista 1950-1980-luvuilla. Kun päättäjien piti pusertaa kasaan yhteistä linjaa konsensusperiaatteella, tulokset olivat enimmäkseen tyydyttäviä yhteiskuntarauhan mutta harvoin rahapolitiikan kannalta. Kylmän sodan ja vahvan kommunismin aikana yhteiskuntarauhan merkitys ymmärrettävästi korostui. Kun Suomen päättäjien piti valita yleislakon ja levottomuuksien tai negatiivisen reaalikoron välillä, valituksi tuli jälkimmäinen. Tulokset parlamentti- ja hallitusvetoisesta rahapolitiikasta eivät sitä paitsi olleet ihan huonoja. Ei niillä ainakaan estetty sitä, että Bretton Woods -järjestelmän kaudella 1940-luvun lopulta 1970-luvulle Suomen talous kasvoi nopeasti ja kansa vaurastui. Nykysilmin rakenteellisesta korruptiosta kielivä keskuspankkijohtajien rooli ministereinä ja yhtiöhallituksissa käsitettiin ennen 1980-lukua pelkkänä hyödyllisenä pragmatismina, joka palveli teollistamis- ja kasvupolitiikkaa. Läpipolitisoituneesta rahapolitiikasta tuli ongelma, kun kansainvälinen raha- ja valuuttajärjestelmä alkoi muuttua 1970-luvun lopussa. Olisi tarvittua tiukka pankkilaki, kun pääomien liikkeet vapautettiin 1980-luvun puolivälissä. Laki saatiin valmiiksi vasta pakon edessä vuosikymmenen kuhnustelun jälkeen. Painajaismainen meno huipentui, kun uutta lakia ryhdyttiin panemaan toimeen 1990-luvun alussa keskellä syvintä lamaa. Pankit olisivat tarvinneet taseisiinsa pelivaraa, jota väärin ajoitettu laki nyt kavensi ja kärjisti siten kriisiä. Jo 1990-luvulla tuli tavaksi tehdä pankinjohtajista syyllisiä lamaan ja pankkikriisiin. Kuusterän ja Tarkan teos tarkentaa ja syventää tässä suhteessa kuvaa aika lailla. Melko moni poliitikko syytti pankinjohtajia raivostuneiden kansalaisten rauhoittamiseksi. Mutta jos syyllisiä aletaan etsiä, listan kärkeen nousevat poliitikot itse. Neljän suuren puolueen luokka- ja eturyhmäpoliittinen vääntö päätöksistä osoittautuu yhdeksi 1990-luvun tragedian perustekijäksi. On ikävä sanoa, että kansanvalta kävi kalliiksi nimenomaan kansalle. Äänestäjiltä valtakirjan saaneet poliitikot keskittyivät tulonjakopolitiikkaan silloin kun pankkeja olisi pitänyt nopeasti laittaa kuriin ja järjestykseen, joita uusi vapaus vaati. Kuvaavaa on, että katastrofiin johtanut vakaan ja vahvan markan politiikka syntyi harhakuvitelmien luomista lähtökohdista. Kuviteltiin, että Suomen Pankin johtokunta oli ennen 1980-lukua vientiteollisuuden tahdoton sylikoira. Tällä selitettiin Suomen devalvaatioiden eli markan ulkoisen arvon alennusten kierrettä, joka vuosikymmenen välein aiheutti suuren tulonsiirron muulta yhteiskunnalta vientisektorin hyväksi. Kuusterän ja Tarkan mukaan tällaista yhteyttä ei ollut teollisuuden ja keskuspankin välillä. Sen sijaan he kertovat pankin johdon tavoitelleen kaiken aikaa sitä vakautta, jonka 1970-luvun lopun kriitikot ja seuraavan vuosikymmen uudistajat kuvittelivat vasta keksineensä. Suomen Pankin pääjohtajat kuten Sakari Tuomioja, Klaus Waris ja Mauno Koivisto eivät olleet metsäteollisuuden juoksupoikia, toisin kuin uuden rahapolitiikan kummit tuntuivat otaksuneen. Katastrofiin johtaneen heikon historiatuntemuksen ohella vahvan markan ajajat tekivät epätarkkoja havaintoja oman aikansa yhteiskunnallisista valtasuhteista. Uusi valuuttakurssipolitiikka oli sen vuoksi epärealistisena ja illuusioihin perustuneena tuomittu epäonnistumaan. Uudistajia kaiketi sokeutti into päästä kurittamaan devalvaatioiden lihottamia vientikapitalisteja ja maalaisliittolaisia metsänomistajia. Kun inflaatio eli hintatason nousu oli 20 prosentissa ja palkankorotukset 25 prosentin tuntumassa niin kuin 1970-luvun alussa, se kertoo lähes kaikesta muusta kuin teollisuuden vallasta. Devalvaatiot olivat toisin sanoen aina pakkodevalvaatioita kuten 1990-luvun alussa. Syykin oli joka kerta sama: maalla ei ollut malttia vaurastua. Sillä tiellä ajauduttiin lopulta aina syvään vienti-, vaihtotase- ja talouskriisin, josta maa oli pelastettava pelastamalla ensin vientiteollisuus. Kuusterän ja Tarkan tiiliskivi on perustyö, joka avaa 1900-luvun jälkipuolen keskeisimpiä kehityskulkuja taustoineen ja seurauksineen. Se palvelee keskuspankkia itseään. Samalla se palvelee myös demokratiaa ja tulevaisuuteen kohdistuvia valintoja niin kuin vain pätevästi tutkittu historia voi tehdä. Markku Kuisma Kirjoittaja on Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Helsingin yliopistossa. Suomen Pankin historian tyyli on harkitun asiallinen Seuraavaksi Sixten Korkmanin mielipide asiasta. Sixten Korkman: Syyttömät kärsivät lama-ajan hätiköidyistä päätöksistäElinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan eläkkeelle jäävää toimitusjohtajaa Sixten Korkmania, 63, painaa 1990-luvun lamaa edeltävä aika, jolloin hän toimi valtiovarainministeriössä virkamiesjohdossa. Syyttömät kärsivät, kun hallitus teki hätiköidysti päätöksiä, usein kiireisissä kriisikokouksissa, hän sanoo. Mielessä on erityisesti kesä 1991. Talous oli ylikuumentunut ja finanssipolitiikka oli suhdanteeseen nähden löysää. Vahvan markan politiikkaa päätettiin kuitenkin jatkaa. Markka sidottiin laskennalliseen eurovaluuttaan ecuun, ja devalvaatiota eli rahan ulkoisen arvon heikentämistä lykättiin. Suhdannetilanne jatkoi heikkenemistään. Korkman vastusti linjausta ja oli päätöstilanteessa julkisesti eri mieltä kuin esimiehensä valtiovarainministeri Iiro Viinanen. Hän ajattelee edelleen, että hänen kuten muidenkin olisi pitänyt tehdä noina vuosina paljon toisin. "En väitä, että maailma olisi ollut ihan toinen ilman tätä päätöstä. Mutta olihan se traumaattista, että hirttäydyimme yliarvostettuun markkaan aivan liian pitkäksi ajaksi." Korkman on Suomen talouselämän raskainta sarjaa. Hän on kerännyt runsaasti arvostusta toimiessaan talouselämän huippuviroissa Suomessa ja EU:ssa.
|
|
JUMALAN KYMMENEN KÄSKYÄ!
Vetoomus Kivelänrannan melontakeskuksen säilyttämisen ja uusimisen puolesta
Itämeri EI ole akkuteollisuuden kaatopaikka
Adressi Ylöjärven Karhen Ympäristökoulun säilyttämisen puolesta ja ehdotus yhteistyöhön
Adressi Salon sairaalan yöpäivystyksen säilyttämiseksi
Haluaisitko muuttaa jotakin?
Mikään ei muutu jos kaikki ovat hiljaa. Tämän adressin kirjoittaja ryhtyi toimiin. Teetkö itse saman? Aloita kansanliike luomalla adressi.
Aloita oma adressiMuita adresseja, joista saattaisit olla kiinnostunut
Adressi Salon sairaalan yöpäivystyksen säilyttämiseksi
14830 Luotu: 11.09.2024
Vetoomus päättäjille Valpperin koulun säilyttämisestä.
612 Luotu: 13.09.2024
Luvattomien aseiden käytöstä ja hallussapidosta isommat rangaistukset
296 Luotu: 13.09.2024
Porin Kaanaan K-Market säilytettävä
253 Luotu: 14.09.2024
Kaupunkisillan päiväkotia ei saa yksityistää
228 Luotu: 14.09.2024
Uusi Päivän jäänti Yle Areenaan
3274 Luotu: 30.06.2024
Vetoomus Liinalammin koulun säilyttämiseksi
1399 Luotu: 02.09.2024
Kumpulanmäen vaahterametsä on säästettävä
4701 Luotu: 05.10.2020
Wileniuksen perinnetelakan tulevaisuuden ja porvoolaisen monisatavuotisen puuvenekulttuurin puolesta
2570 Luotu: 13.01.2023
Mansikkamäentien 15062 kunnostaminen
104 Luotu: 11.09.2024
Roll FM radiokanavalle vakituinen toimilupa
4441 Luotu: 04.07.2024
Adressi Humallahden baanasuunnitelman uusimiseksi
3243 Luotu: 26.08.2024
Nyt riittää! Orpon hallituksen on erottava
13272 Luotu: 15.07.2023
Vetoomus Kyynämöisten koulun säilyttämiseksi
409 Luotu: 28.08.2024
Pelasta Taalintehtaan hyvinvointipalvelut / Trygga välfärdstjänsterna i Dalsbruk
427 Luotu: 07.09.2024
PELASTETAAN OUTOKUMMUN RIVERIAN TANSSIKOULUTUS SEKÄ MEDIA-ALAN JA KUVALLISEN ILMAISUN PERUSTUTKINNOT
9118 Luotu: 27.08.2024
Lohjan synnytyssairaalan lakkautuspäätös peruttava
2664 Luotu: 06.05.2024
Vanhan Lillhemtintien avaaminen asemakaavan muutoksella
448 Luotu: 16.08.2024
EI TUULIVOIMALAPUISTOA LIEKSAN UUDENKYLÄN (RIIHIVAARA) ALUEELLE
93 Luotu: 02.09.2024
Teisko-Aitolahti linjojen (90-93) bussitilaus tulee keskeyttää ja kilpailuttaa uudestaan
210 Luotu: 01.09.2024